perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Jolla on korvat, se kuulkoon

Isoveli valvoo, ja Kokoomus kysyy ja kuuntelee. Kansallinen Kokoomus uskaltaa kysyä sellaisia vastauksia, joihin se tietää vastauksen etukäteen, ja tietysti se saa sellaisia vastauksia, jotka se osaa arvata etukäteen - sellaisia, joita Kokoomuksen korvat haluavat kuulla.

Kokoomus on puolue, jolla on korvat. Se väittää, että välittämistä ei voi ulkoistaa - mutta kaiken muun se haluaakin ulkoistaa. Välittäminen kun ei maksa mitään.

Milloin Kokoomus kysyy sellaisia kysymyksiä, joihin se itsekään tiedä etukäteen vastauksia? Milloin se kysyy sellaisia kysymyksiä, joihin vastaus on Kokoomuksen itsensä kannalta kiusallinen ja ei-toivottava?

Kokoomuksen korvat heiluu!

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

"Myynti harkinnassa"

Pateniemen kirkko. 
"Pateniemen kirkko ei ulkonäöltään ole sakraalirakennuksen näköinen, joten seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Markku Kangasniemen mukaan se soveltuu mainiosti myös muuhun käyttöön, vaikkapa myymäläksi", kirjoittaa Oulu-lehti liian ison ja liian kaukana olevan Pateniemen kirkon mahdollisesta kohtalosta kertovassa jutussaan "Tästä puhutaan - Pateniemen kirkko myyntiin?" sunnuntaina 22.10.2006.

Mutta kirkoksi sellainen rakennus - joka "ei ulkonäöltään ole ole sakraalirakennuksen näköinen" - on sentään kelvannut!

Hyvää Yhdistyneiden Kansakuntien päivää!

torstaina, lokakuuta 19, 2006

Raamatun arvovallasta ja Jumalan pyhyydestä

”Jos uskotaan ja opetetaan, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa, jumalallisen ilmoituksen lähde, on selvää, että silloin ei voida puhua Jumalan pyhyydestä”, kirjoittaa ”Vartijan ääni” (Lähettäjä 10/2006) Raamatun arvovallasta.

Selvähän se! Mutta tämä on sitä lajia logiikkaa, jossa vedetään mutkat suoriksi.

Onko kuitenkaan niin, että muun muassa Heikki Räisänen ja Wille Riekkinen, jotka Vartijan äänen mukaan uskovat ja opettavat, ”että Raamattu ei ole Jumalan sanaa”, kieltävät samalla Jumalan pyhyyden?

Uskommeko me Raamatun pyhyyteen vai Jumalan pyhyyteen? Uskommeko me Raamattuun vai Jumalaan?

maanantaina, lokakuuta 16, 2006

"Kokolihansyöjämiesten taistossa tavat unohtuivat"

"Lapsen etua käytetään estämään lapsen syntymä", otsikoi Viikkolehti perjantaina 13. lokakuuta 2006 - samana päivänä, jolloin eduskunnassa äänestettiin hedelmöityshoidoista.

Hedelmöityshoitoja yksinäisille naisille ja naispareille on usein perusteltu paitsi lapsen edulla myös lapsen oikeudella syntyä tähän maailmaan. Mutta mistähän lapsesta tässä hedelmöityskeskustelussa oikein puhuttiin? Lapsesta, jota ei ole edes olemassa!

Miten olemattomalla voi olla oikeuksia! Eli kenen oikeudesta tässä oikeasti puhutaan?

Tällöin ei puhuta lapsen oikeudesta, vaan puhutaan aikuisen oikeudesta vanhemmuuteen - eli käytännössä naisen oikeudesta äitiyteen. Tämän sanoi suoraan Tarja Ranta-Ala-aho (Kaleva, 16.10.2006): "Kyse oli eettisestä valinnasta, tasa-arvoisesta äitiydestä."

Kuka puhuu miehen oikeudesta isyyteen?

Lapsen etua käytetään estämään lapsen syntymä myös silloin, kun tehdään abortti. Silloin vain harva puhuu lapsen oikeudesta syntyä tähän maailmaan. Silloin puhutaankin naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan.

"Itse valitsisin mieluummin oikeuden olla olemassa kuin sen, etten olisi syntynyt koskaan tai että minulla olisi isä" (Viikkolehti, 13.10.2006), voi sanoa ainoastaan ihminen, joka on olemassa. Syntymätön - siis sellainen, jota ei ole edes olemassa, tai sellainen, joka on jo äitinsä kohdussa - ei voi sanoa yhtään mitään.

Muuten, minä syön makkaraa.

sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

Pyhitä lepopäivä

Paljon puhutaan siitä, ettemme enää osaa tehdä eroa arjen ja pyhän välillä. Koska meitä ei näy sunnuntaiaamuna Herran huoneessa, tuomitsemme paitsi itsemme myös lähimmäisemme ja ajattelemme, että ”niin on, jos siltä näyttää”.

Suomalainen kristillisyys on usein kotien kristillisyyttä. Koska me emme tätä näe, me helposti ajattelemme, ettemme me ole kunnon kristittyjä. Kristillisyytemme pysyy piilossa.

Mutta sapatin me sentään osaamme pyhittää – vieläpä osin juutalaisin menoin.

Kun perjantaina on töitten jälkeen käyty tavaratemppelissä ostamassa ainakin perjantaipullo ja tultu kotiin, ”perheen isä lukee ylistyslaulun emännälle, vanhemmat siunaavat lapset”. Sitten nostetaan viinilasi ja syödään ja lauletaan ”perinteisiä sapattilauluja. Samalla kun katsotaan taaksepäin aina maailman luomiseen asti, osoitetaan eri tavoin (levolla, hyvällä ruoalla, laululla), että tämä päivä on esimakua tulevasta messiaanisesta ajasta”. (Karl-Johan Illman, ”Juutalaisuus”, Uskonnot maailmassa, WSOY 1999.)

Siinä se sitten sapatin aloitus menee perjantaipulloa kallistellessa, vaimoa kehuessa ja menneitä kaivellessa. Apostoli Paavalin ohjeen mukaan isäntä ei ”enää juo pelkkää vettä”, vaan kossun ja kaljan lisäksi ”vähän viiniäkin” (1. Tim. 5:23).

Tämän juutalais-kristillisen sekamelskan jälkeen ”seuraavana päivänä” – isä Raimo Kiiskistä (Kaleva, lauantaina 2. toukokuuta 1999) lainatakseni – ”ei enää ole hyvä mieli onnistuneitten juhlien johdosta, vaan edessä on katumus ja häpeä”.

Sapatti meneekin sitten perheenpään lepäillessä, koska ei silloin pysty ruuan ja vaatteiden valmistukseen, asunnon rakentamiseen ja kunnossapitoon, tavaroiden tuotantoon ja kuljetukseen eikä kaupankäyntiin. Eikä kotoakaan pysty poistumaan yhtään mihinkään – ei edes synagogaan, mikä näin diasporassa, pakanain keskellä, olisi muutenkin äärimmäisen vaikeaa.

lauantaina, lokakuuta 14, 2006

Pääesikunta Hiukkavaaraan

”Sotilaspukuiset pääesikunnan miehet ovat luoneet Upseerikerhoon sekä Artteliin aitoa kasarmitunnelmaa aina käydessään siellä syömässä. Kemppaista harmittaakin, että pääesikunta muuttaa lähiaikoina Hiukkavaaraan”, kirjoitti Oulu-lehti torstaina 12.10.2006 Oulun 125-vuotiasta kasarmialuetta käsittelevässä jutussaan.

Lukeminen kannattaa aina”, sanotaan, mutta meidän ei kannata uskoa ihan kaikkea, mitä lehdistä luemme.

Osta vene – se kannattaa.

torstaina, lokakuuta 12, 2006

”So go, study!”

“’What is hateful to you, to your fellow don’t do.’ That’s the entirety of the Torah; everything else is elaboration. So go, study!” (Jacob Neusner, Judaism: The Basics, 80-81), sanoi Hillel – vaikka ei englantia puhunutkaan.

Hetkinen, tämähän kuulostaa tutulta! Ensin hopeinen sääntö ja sitten: “Tässä on laki ja profeetat” (Mt. 7:12). Kaikki muu onkin sitten selitystä.

Ota vuoteesi ja käy!

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Formalismia


John Shelby Spong. 
Friedrich Nietzschestä (1844-1900) - joka julistautui Stendhalin postuumiksi pojaksi - kirjoittaa Suomen teologisen instituutin tutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Timo Eskola kirjassaan Antikristuksen apostolit – Jumalan kuoleman teologia Nietzschestä Spongiin (PerusSanoma 2006).

Kun Eskola vetää johtopäätöksiä Nietzschen vaikutuksesta aikamme epäteologeihin, on hän toisinaan niin äkkiväärä, että aina ei oikein tiedä, kuka sanoi ja mitä. Muutaman kerran Eskola kirjoittaa sellaista, mistä en ole aivan varma, sanoiko juuri viitattava tai lainattava juuri noin – vai Eskola itse.

Enkä tykkää kaikista johtopäätöksistä, joita Eskola vetää. Eikä minun tarvitsekaan tykätä. Ei kai linja Friedrich Nietzschestä John Shelby Spongiin ole ihan niin suora kuin Timo Eskola sanoo.

Mutta myös muutaman hyvän oivalluksen – siis sellaisen, josta minäkin tykkään – saa Eskolan kirjasta lukea. Esimerkiksi: ”Postmoderni liberalismi liittoutuu kriisiytyvässä kirkossa korkeakirkollisuuden kanssa. Vaikka sisältö luhistuu, rakennelma ei saa luhistua.” (275.)

Se – että sisältö luhistuu, mutta ”rakennelma ei saa luhistua” – on formalismia, josta vuonna 1948 syytettiin Sergei Prokofjevia (1891-1953) ja Dmitri Šostakovitšia (1906-75): "atonaalisuutta, dissonanssia, disharmoniaa, sekavia neuropatologisia yhdisteitä" - eli "sekasotkua musiikin asemasta", joksi Shostakovitshin ooppera Mtsenskin piirikunnan Lady Macbeth leimattiin Pravdassa vuonna 1934.

Eikä tätä, että se on formalismia, sanonut Eskola, vaan tämän sanoi Tarzan Bloch.

”Syy tällaiseen äkilliseen konservatismiin saattaa tietysti olla käytännöllinen. Jokainen pappi tai piispa, joka lakkaisi kastamasta lapsia ja jakamasta ehtoollista, erotettaisiin pian virasta. (…) Postmodernismin aate ei näytä olevan niin jalo, että sen takia kannattaisi uhrata virkansa ja eläkkeensä” (275.)

Myöskään perinteisessä virkakäsityksessä kiinnipysyminen – joka estää jakamasta ehtoollista naispapin kanssa, mutta ei estä virnistelemästä televisiossa, kuinka piispa ei ole apostolisessa uskossa – ”ei näytä olevan niin jalo, että sen takia kannattaisi uhrata virkansa ja eläkkeensä”.

Mutta edellä mainitun kaltainen perinteisessä virkakäsityksessä kiinnipysyminen - olipa se sitten joka tai mikä - onkin aivan eri asia!

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

"Välittämistä ei voi ulkoistaa"

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Seurakuntavaaleissa väitetään, että "välittämistä ei voi ulkoistaa", vaikka kuinka mieli tekisi - mutta kaiken muun voi!

Välittämisestä tiedän sen verran, että minun värini eivät liity Stendhalin romaaniin Punainen ja musta (1830).

Tervetuloa Tarzan Clubiin! Tarzan Bloch on Tarzan Clubin jäsen numero 8959.