16. maaliskuuta 2014 kirjoitti Jyrki Kuusirati:
Krim –
seuraava jäätynyt konflikti?
Sunnuntain Helsingin Sanomat kertoi, että Krimin erohaluista on lännen ja Venäjän totuudet. Nämä totuudet vaatinevat muutaman tarkennuksen.
Krimin
kriisi muistuttaa Neuvostoliiton hajotessa syntyneitä niin sanottuja jäätyneitä
konflikteja. Muita jäätyneitä konflikteja ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joista
Georgia ja Venäjä kiistelevät, sekä Vuoristo-Karabah, josta Armenia ja Azerbaidzhan
ovat sotineet. Näiden alueiden valtiollinen ja oikeudellinen asema on vähintään
epäselvä.
Transnistria
on näistä konflikteista lähinnä Euroopan unionia. Se on kapea kaistale maata Moldovan
ja Ukrainan välissä, Dnestrjoen vasemmalla rannalla, Moldovan kansainvälisesti
tunnustettujen rajojen sisällä.
Venäjä
vertaa Krimiä Kosovoon, joka itsenäistyi yksipuolisella ilmoituksella Serbiasta
vuonna 2008. Kosovo-kortti oli käytössä myös silloin, kun Transnistria Venäjän
myötävaikutuksella propagoi oman itsenäisyytensä puolesta vuosina 2006–2008.
Se, että Venäjä
vastusti Kosovon itsenäisyyttä eikä tunnusta sitä, ei ole mikään ihme. Venäjä
ei ymmärrä lännen kantaa, jonka mukaan Kosovo ja Krim ovat kaksi toisistaan
poikkeavaa tapausta. Venäjän mukaan Kosovon itsenäistyminen ei kuitenkaan ollut
yksittäistapaus, vaan se oli nimenomaan ennakkotapaus, joka avasi Pandoran
lippaan myös muille itsenäisyyttä haluaville alueille itsenäistyä.
Ennakkotapauksen
pelossa Kosovon itsenäistymistä eivät ole tunnustaneet myöskään muutamat
länsimaat, jotka pelkäsivät sen johtavan voimistuviin itsenäistymisvaatimuksiin
omissa maissaan. Koska Kosovo on Venäjän näkemyksen mukaan ennakkotapaus, se on
avannut Pandoran lippaan niin edellä mainittujen jäätyneiden konfliktien kuin
Kriminkin itsenäisyydelle.
Transnistrian
itsenäisyyden yksi peruspilari on kansojen itsemääräämisoikeus. On sitten
toinen juttu, ovatko esimerkiksi transnistrialaiset tai krimiläiset kansakunta
vai ei. Sen kiusallisen varauksen, että YK:n peruskirjan tarkoittama
itsemääräämisoikeus ei välttämättä tarkoita alueen itsenäistymistä, sekä Transnistria
että Krim ohittavat. Molempien tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus menee kummankin
emämaan alueellisen koskemattomuuden edelle.
Myös
Transnistriassa on järjestetty kansanäänestyksiä alueen itsenäisyydestä, jotka
muistuttavat Krimillä sunnuntaina järjestettyä kansanäänestystä. Esimerkiksi
vuonna 2006 Transnistriassa järjestetyssä äänestyksessä voitti kanta, jonka
mukaan Transnistria haluaa ”itsenäistyä” – ja liittyä osaksi Venäjää. Euroopan
turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö väitti tuolloin jo etukäteen kansaäänestystä
epäreiluksi ja kieltäytyi lähettämästä vaalitarkkailijoita. Transnistrian
mukaan paikalla oli satoja kansainvälisiä tarkkailijoita ja journalisteja,
mutta ei kuitenkaan Etyjistä.
Näin
näyttää käyvän myös Krimillä. Erona on se, että Transnistriaan ei Etyjin
vaalitarkkailijoita lähtenyt, mutta Krimille ei Etyjin tarkkailijoita päästetty.
Krimin
kansanäänestyksestä ja pyrkimyksistä liittyä Venäjään on päättänyt Krimin
aluehallinto, joka Helsingin Sanomien mukaan nousi epädemokraattisesti valtaan
Ukrainan vallankumouksen jälkeisessä sekasorrossa. Krimin pääministeriksi valittu Venäjän-mielinen Sergei Aksjonov on mielenkiintoinen linkki Transnistrian ja Krimin välillä. Time-lehden mukaan ulkovenäläinen Aksjonov ei ole koskaan asunut Venäjällä, ja Krimille hän on muuttanut Transnistriasta, jossa hänen isänsä palveli vuoden 1992 Transnistrian sodassa Venäjän upseerina.
Venäjä on
suhtautunut vältellen Transnistrian haluun liittyä osaksi Venäjää, mutta Krimillä
tilanne on toinen. Transnistria sopinee Venäjälle pelinappulaksi jarruttamaan
sitä, että Moldova lähentyisi Euroopan unionia tai – mikä vielä pahempaa –
Natoa. Ellei Krimiä nyt suorastaan liitetä osaksi Venäjää, sen rooli voi
muodostua samanlaiseksi suhteessa Ukrainaan.
Transnistrian
konfliktin ratkaisemiseksi on käyty lukuisia neuvotteluja, mutta tuloksetta. On
jopa esitetty, että ratkaisun puute voi olla parempi kuin huono ratkaisu. Huonoin ratkaisu on aseellinen. Sopii toivoa,
että Krimillä päästään rauhanomaiseen ratkaisuun eikä Krimistä tule uutta ja
hankalaa jäätynyttä konfliktia.
Onko Donbassin alue seuraava Krim? Oli eli ei, se on ainakin käynyt selväksi, että vuosien vitkasteluun ja jahkailuun ei enää ole aikaa niin kuin Transnistriassa jo vuodesta 1990. Kaikki käy kuin Krimillä: parlamentin päätös itsenäistymisestä ja Venäjään liittymisestä jo ennen kansanäänestyksen tulosta - ja kaikki tämä parissa päivässä niin ihanan suloisessa sekamelskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti