perjantaina, joulukuuta 26, 2014

Viattomien lasten päivänä: oululaista osaamista

Nyt tapaninpäivänä 2014 muokkaan ja julkaisen blogitekstini, jota aloittelin jo vuosi sitten viattomien lasten päivänä. Tämä teksti taitaa olla alkuun samankaltainen kuin joulukuun 29. päivänä 2013 julkaisemani blogiteksti "Kansan kaikuja Pohjois-Suomesta: vain yksi sinulta puuttuu" - mutta olkoon menneeksi:

"Pikavauhtia globaaliksi vaikuttajaksi", otsikoi jouluaaton 2013 Kaleva paavi Franciscuksesta ja haastattelee piispa emeritus Eero Huovista.
Huovinen vertaa Franciscusta tämän edeltäjään, oppineisuudestaan tunnettuun saksalaissyntiseen Benedictus XVI:een, 
kertoi tiistaina 24. joulukuuta paavi Franciscuksesta Oulussa ilmestyvä sanomalehti Kaleva otsikolla "Kuunteleva paimen ja sielunhoitaja" - ja nimenomaan niin, että y-kirjain oli jäänyt pois. 

Kaleva tietää, että kaikki me olemme syntisiä - myös paavi. 
Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. 
Kalevan puolustukseksi mainittakoon, että "Kuunteleva paimen ja sielunhoitaja" ei ollut Kalevan kirjoittama, vaan se oli STT:n uutisia

Jostain kumman syystä Kaleva ei kerro Osuuskauppa Arinasta eikä Oulun kunnalliselämän Arina-puolueesta, vaan näistä kertoo Yleisradio. Yle Oulun haastattelema Arinan toimitusjohtaja vastaa Oulun kaupungin keskustaan suunnitellun kauppakeskus Valkean aiheuttamasta Osuuskauppa Arinan ympärillä käydystä keskustelusta ja siitä huhusta, että pätkä Isoakatua lopulta suljettaisiin yöajaksi ja kadusta tulisikin osa Arinan Valkea-kauppakeskusta: 

sunnuntaina, marraskuuta 30, 2014

Adventtisunnuntain ajatuksia: talvisota ja Viipurin pamaus

Tänä sunnuntaina on paitsi ensimmäinen adventtisunnuntai myös talvisodan alkamisen muistopäivä. Erityisen merkittäväksi tämänvuotisen muistamisen tekee se, että talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 75 vuotta.


Apostoli Andreaan risti on myös Skotlannin lippu. Kuva: Wikipedia. 
Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi aikaansaanut Viipurin pamauksen jonkinlaisella räjähtävällä seoksella. [ -- ] Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä. Päivä, kolmaskymmenes marraskuuta, oli Pyhän Andreaan päivä ja he luulivat valoilmiötä Andreaan ristiksi. He luulivat pyhän Andreaan suojelevan kaupunkia ja lopettivat hyökkäyksen. 
Tämä taivaallinen valoilmiö oli 1400-luvun ilmatorjuntaa. Viipurin pamauksen muisto antoi nuoren itsenäisen Suomen ilmatorjunta-aselajille arvoisensa vuosipäivän. 

Viipurin pamaus oli ja on tärkeä päivä myös Helsingin yliopiston Wiipurilaiselle Osakunnalle, jossa Viipurin pamausta juhlitaan osakunnassa vuosijuhlan rinnalla. Tärkeää Viipurin pamauksen juhlinta oli ilmeisesti myös vanhoille viipurilaisille, joiden juhlinnan sotatoimet estivät. Vuoden 1939 marraskuun 30. päivänä ei Viipurissakaan juhlittu, iloittu eikä tanssittu

Koska talvisota alkoi samana päivänä kuin on ilmatorjunnan vuosipäivä, jota vietetään samana päivänä, kun muistellaan Viipurin pamausta, tuli mieleeni pari kysymystä: pommittiko Neuvostoliitto tarkoituksella Helsinkiä nimenomaan ilmatorjunnan vuosipäivänä ja hyökkäsi revanssiaikein ja maajoukoin nimenomaan Viipurin pamauksen päivänä? 

Entä oliko sattumaa vai historian ironiaa se, että Al-Qaida teki terrori-iskunsa 9/11 eli 11. päivänä syyskuuta 2001? 911 on amerikkalainen hätänumero

Onko jossain joku koiranleuka, joka näitä historian sattumia suunnittelee? 

Sana sunnuntaiksi: ensimmäisenä adventtisunnuntaina tuomiosunnuntaista

Viikko sitten sunnuntaina oli kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, tuomiosunnuntai, jota kutsutaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi.

Tuomiosunnuntaina kävi oveni takana jehovia. Tuomiosunnuntai on jehoville sopiva ajankohta, koska millennialisteja kiinnostavat lopun ajat ja viimeinen tuomio

Fingerpori 22.2.2010 © Pertti Jarla. 
Tosin monikkomuoto jehovia on väärä, koska on vain yksi Jumala, jonka nimi Jehovan todistajien mukaan on Jehova. Toisekseen, nuo Jehovan todistajat eivät suinkaan olleet partasuisia miehiä niin kuin tuossa Fingerporin sarjakuvassa, vaan he olivat naisia. 

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä (Matt. 25: 31-46) sanotaan, että Ihmisen Poika 
erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen
Tuomiosunnuntain evankeliumitekstin lopussa Jeesus sanoo, että toiset lähtevät 
iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään
Tarinan opetus: kun paimen erottaa lampaat vuohista, nimenomaan heidät - jotka eivät ole antaneet nälkäiselle ruokaa ja janoiselle juomaa, ottaneet koditonta luokseen, vaatettaneet alastonta ja käyneet katsomassa sairasta ja vankia, vaan ovat eläessään olleet lampaita - asetetaan Kuninkaan valtaistuimen vasemmalle puolelle. 

lauantaina, lokakuuta 11, 2014

Muutama sananen Transnistriasta ja etupiiriajattelusta

Jyrki Kuusirati kommentoi Kansan Uutisten Verkkolehdessä 11.10.2014 julkaistua Heikki Talvitien haastattelua "Putin käänsi kelkkansa jo 2006 - Venäjä huolehtii etupiiristään" heti samana päivänä:

Suomalainen potkukelkka.
Kuvan kelkka ei liity
Talvitien tarkoittamaan tapaukseen. 
Sen lisäksi, että Moldovan ja Transnistrian rauhansopimuksen ajautuminen kiville otti koville, vuosi 2006 oli muullakin tapaa merkittävä Venäjän ja Vladimir Putinin suunnanmuutoksessa.  
Vuonna 2006 aloitettiin neuvottelut Kosovon itsenäistymisestä. Venäjä vastusti slaaviveljensä Serbian pilkkomista, mutta länsi puolusti sitä. Länsi piti Kosovon itsenäistymistä yksittäistapauksena, mutta Venäjä ei pitänyt Kosovon itsenäistymistä yksittäistapauksena, vaan Venäjä pitää sitä ennakkotapauksena. Vieläkin Venäjä jaksaa muistuttaa kaksoisstandardeista.  
Kun Kosovo julistautui itsenäiseksi helmikuussa 2008 ja Serbian alueellista koskemattomuutta näin loukattiin, Venäjä katsoo johdonmukaisesti, että alueellista koskemattomuutta voidaan loukata muuallakin: jos kerran länsi voi loukata alueellista koskemattomuutta, voi alueellista koskemattomuutta loukata myös Venäjä.  
Omasta etupiiristään Venäjä huolehti Georgian sodassa elokuussa 2008, kun Abhasian ja Etelä-Ossetian jäätyneet konfliktit hetkellisesti sulivat sodaksi. Georgian sodassa Venäjä ei enää kunnioittanut entisen neuvostotasavallan kansainvälisesti tunnustettuja rajoja, vaan se loukkasi Georgian alueellista koskemattomuutta.  
Euroopan unionia lähinnä oleva jäätynyt konflikti on Transnistriassa. Transnistrian eli Dnestrin moldavialaisen tasavallan enemmän tai vähemmän todellisen itsenäisyyden peruspilareita on neljä. Yksi neljästä Transnistrian itsenäisyyden pilarista on Molotovin–Ribbentropin sopimuksen seurausten purkaminen: kun kerran miekalla piirrettyjä rajoja on muutettu muuallakin Euroopassa, miksei myös sopimuksen seurauksena syntynyttä Bessarabian ja Transnistrian välistä Dnestrjoen ylittävää pakkoavioliittoa voisi purkaa. Transnistrialaisen näkemyksen mukaan sellainen Moldova, johon kuuluvat sekä Bessarabia että Transnistria, on Molotovin–Ribbentropin sopimuksen synnyttämä keinotekoinen luomus. Dnestrjoen ylittänyt liitto oli olemassa vain silloin, kun oli olemassa Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta eli ainoastaan viisikymmentä vuotta 
Tämä Molotovin–Ribbentropin sopimuksen seurausten purkaminen tarkoittaisi myös sitä, että Neuvostoliiton entisten neuvostotasavaltojen rajoja ei tarvitsisi enää kunnioittaa.  
Vaikka ensisilmäyksellä Molotovin–Ribbentropin sopimuksen seurausten purkaminen Ukrainan ja Moldovan välisellä alueella näyttäisi olevan ristiriidassa Venäjän etupiiriajattelun kanssa, ei se sitä ole. Tällaisella purkamisella pyritään itse asiassa Venäjän etupiirin palauttamiseen myös Dnestrjoen suunnalla. Kuuluvathan jossain Novorossijaa esittävissä kartoissa Novorossijaan paitsi Itä-Ukraina ja Krim myösTransnistria – ja joissain kartoissa jopa Dnestrjoen takainen Bessarabia

torstaina, syyskuuta 18, 2014

Ruohonjuurta jaksaen - trolliarmeija tekonurmikentällä


Ruohonjuuritason toimintaa sammakkoperspektiivistä. 
Uusi Suomi käyttää sanaa trollaus, kun sen tässä tapauksessa pitäisi käyttää esimerkiksi sanaa palkkatrollaus, joka on yksi englanninkielisen sanan astroturfing monista enemmän tai vähemmän onnistuneista suomennoksista.  
Astroturfingilla tarkoitetaan kampanjointia sekä politiikassa että mainonnassa, jonka tarkoituksena on näyttää spontaanilta ruohonjuuritason toiminnalta. Astroturfingin tavoitteena on naamioida joko poliittiset tai kaupalliset toiminnot näyttämään riippumattomilta ja itsenäisiltä suuren yleisön reaktioilta, vaikka niitä ne nimenomaan eivät ole.  
Astroturfingia harjoittavat tutkija Saara Jantusen mainitsemat rekrytoidut kansalaiskeskusteluvaikuttajat. Sitä voivat harjoittaa niin oikeat ihmiset kuin valeprofiilitkin. Astroturfingia voivat harjoittaa ketkä ja mitkä tahansa – niin yksityiset ihmiset ajaakseen omaa asiaansa kuin hyvin organisoidut ja ammattitaitoiset ryhmät, jotka saavat rahoituksensa vaikkapa isoilta yhtiöiltä, voittoa tavoittelemattomilta kansalaisjärjestöiltä tai erilaisilta aktivistiryhmiltä.  
Astroturfingilla viitataan ruohonjuuritason toimintaan, vaikka sitä se ei ole, vaan kaiken takana on aina joku tai jokin, jota ei sanota ääneen.  
Astroturfing on saanut nimensä AstroTurf-nimiseltä teko- eli keinonurmivalmistajalta. Niinpä astroturfingin voisi minusta suomentaa – tosin ontuen – tekonurmetukseksi. Tekonurmetuksella viitattaisiin sekä astroturfing-sanan alkuperään että ruohonjuuritasoon, jota astroturfing esittää olevansa, vaikka ruohonjuuritason toimintaa se ei todellakaan ole. 

"Toivottavasti tekonurmijärjestöt eivät leviä Suomeen vaan voimme jatkossakin ylpeillä aidoilla ja tuuheilla suomalaisesta maaperästä kumpuavilla ruohonjuurijärjestöillä!"

sunnuntaina, elokuuta 10, 2014

Korkeajännitys: Soitellen sotaan

Harvinaisten sotilastehtävien Korkeajännityksen (Korkeajännitys 4E/2011) Kers. Kiven TK-palstalla "Soitellen sotaan" - ennen sarjakuvaa Totinen torvensoittaja - kirjoittaa Kers. Kivi:
Ihminen on hyödyntänyt musiikkia taisteluhengen nostattajana jo pitkään. Soittimet ovat vaihdelleet huomattavasti aikakausien ja kulttuurien mukaan. Kaikki kulttuurit tuntevat tarinat sotarumpujen jyskeestä, mutta poikkeuksiakin löytyy: vanhojen tarinoiden mukaan sotaiset spartalaiset eivät tarvinneet torvia tai rumpuja säestämään taistelua, vaan joutuivat hyödyntämään huiluja, jotka hillitsivät heidän jo valmiiksi hurjaa luontoaan harkitsevaisemmaksi ja siten taistelussa tehokkaammaksi.  
Torvi on eräs yksinkertaisimmista soittimista ja se on siksi ollut ihmiskunnan historiaa jo pitkään. Esihistoriallisena aikana ihminen valmisti torvia saaliseläinten sarvista, mutta sittemmin soitinmateriaali vaihtui sarvesta pronssiin ja tai messinkiin. Torvella on myös aina ollut erityinen merkityksensä sodankäynnissä. Sen toitotuksella on nostatettu taisteluhenkeä jo ammoisina aikoina, mutta torvin soitetut signaalit alkoivat vakiintua taistelukentällä käytetyksi viestintätavaksi renessanssiajan jälkeen. Torvensoitto oli omiaan tähän tarkoitukseen, sillä se kuultiin taistelun melun ylitse ja se oli helppo tapa saada käsky perille kaikille sotilaille. Signaalit vaihtelivat huomattavasti: annettu merkki saattoi kutsua aterialle, käskeä ratsuväkeä nousemaan satulaan tai viestittää perääntymisestä. Katastrofaalisessa tilanteessa sotapäällikkö saattoi käskeä torvensoittajaansa soittamaan antautumissignaalin, jonka myös vastapuoli tunsi.  
Rooman legioonassa kenturioiden torvensoittajat tunnettiin corniceneinä. He liikkuivat yksikön tunnusta kantaneiden signiferien mukana ja kutsuivat miehet koolle tai käskynjakoon. Trumpetilla tai torvella on soitettu aina myös ns. iltasoitto, jota on kuultu lipunlaskun yhteydessä ja iltahartauden tahi hiljaisuuden aluksi. Laivastossa torvi oli pitkään tapa viestiä laivan omalle miehistölle - toisille laivoille viestittiin merkinantolippujen avulla.  
Torvensoiton merkitys sotilaallisena viestintämuotona oli kenties huipussaan 1800-luvun lopulla. Se alkoi kuitenkin vähentyä roimasti 1900-luvulle tultaessa. Toisen maailmansodan aikana torvensoittajia eli ”signalisteja” tavattiin lähinnä laivastossa tai osana sotilaallisia seremonioita, mutta varsinaisesta etulinjasta käytäntö oli jo aikaa sitten poistunut. 
Kuka on kersantti Kivi? Kersantti Kivi tietää, mistä kirjoittaa. 

Totinen torvensoittaja Korkeajännityksessä
Harvinaisten sotilastehtävien Korkeajännityksen 4E/2011 etusivu on Ian Clarkin kirjoittamasta ja Ibanezin kuvittamasta rajusta toimintatarinasta Totinen torvensoittaja, jossa 
Orpo torvensoittaja Jimmy Morrison tutustui kiinalaiseen sissiin nimeltä Walter Mo. Viidakon salat oppinut Jimmy huomasi pian, että hän ja Walter taistelivat eri puolilla…
Kaikki lähti kuitenkin siitä, että Totisen torvensoittajan ensimmäisellä sivulla kiväärikomppaniaan liitymistään odotteleva, merkinantotorveen puhaltava orpo torvensoittaja Jimmy Morrison loihesi lausumahan
Tämä on viimeinen aamuni torvensoittajana! Tästedes olen oikea sotilas. 
Tästä tuleekin mieleeni Georges Clemenceaun (1841–1929) vähemmän mairittelevat sanat sotilasoikeudesta ja sotilasmusiikista:
«Il suffit d'ajouter "militaire" à un mot pour lui faire perdre sa signification. Ainsi la justice militaire n'est pas la justice, la musique militaire n'est pas la musique.» 

keskiviikkona, elokuuta 06, 2014

Nälkämaan laulu - "Vapaaehtoiseksi Ukrainaan?"

Jyrki Kuusirati kommentoi Veli-Pekka Leivon blogin Kitinää Näläkämaasta kirjoitusta "Vapaaehtoiseksi Ukrainaan" - tai paremminkin sen yhtä kommenttia 4.8.2014:
Etenkin kun Transnistriaan liittyvät moninaiset maantieteelliset nimet ovat monille tuiki tuntemattomat, muutama Transnistrian nimistöön liittyvä sekava selvennys on paikallaan.  
Dnestr on Bessarabian ja Transnistrian välinen rajajoki, joka laskee Mustaanmereen. Venäjäksi se on Dnestr (Днестр), moldovaksi Nistru ja ukrainaksi Dnister (Дністер). ”Dnister ei ole vähäinen joki”, kirjoitti ukrainalaissyntyinen Nikolai Gogol romaanissaan Taras Bulba.  
Nistru on Dnestrjoen romaniankielinen nimi. Nistru-nimeen pohjautuu Dnestrin vasemman rannan – ja bessarabialaisen Chisinaun ja romanialaisen Bukarestin näkökulmasta Dnestrin takaista – aluetta tarkoittava Transnistria, mutta dnestriläiset itse käyttävät omasta alueestaan mieluummin nimitystä Pridnestrovie (venäjäksi Приднестровье), joka on Transnistrian venäjänkielinen nimi. Suomeksi Pridnestrovien luontevin käännös olisi ehkä Dnestrinranta.  
Kaikki Transnistrian alueen nimet viittaavat Bessarabian ja Transnistrian väliseen rajajokeen, joka on venäjäksi Dnestr ja moldovaksi Nistru.  
Nimityksen Transnistria tekee dnestriläisten näkökulmasta ongelmalliseksi se, että trans-etuliite tarkoittaisi alueen olevan Nistrujoen takana – eikä dnestriläisten itsensä mielestä alue ole tietenkään minkään takana, vaan siinä Dnestrin rannalla. Nistrun takana se on ainoastaan Chisinausta tai - mikä dnestriläisen historiannäkemyksen ja toisen maailmansodan aikaisten kokemusten mukaan vielä pahempaa - Bukarestista katsoen. Siksi Pridnestrovie on perusteltu, ja Tiraspolin hallinto suosittaakin ja käsittääkseni suorastaan lailla säätää, ettei maan nimen virallista lyhytmuotoakaan käännettäisi millekään kielelle, vaan se olisi esimerkiksi englanniksi Pridnestrovie.  
Transnistria (moldovaksi Транснистриа) on Dnestrin vasemmalla rannalla olevan alueen nimi romaniaksi. Nistria tulee joen romaniankielisestä nimestä Nistru. Nimi Transnistria tulee alueen sijainnista Dnestrjoen takana – siis Moldovasta ja Romaniasta katsoen. Transnistrian itsensä mielestä se tietenkään sijaitse minkään takana, vaan se sijaitsee Dnestrjoen rannalla. Toisen maailmansodan aikana akselivaltoihin kuulunut Romania kutsui valtaamaansa Nistrun ja eteläisen Bugjoen välistä aluetta Transnistriaksi. Tästä Transnistrian kuvernementista (Guvernământul Transnistriei) tuli tuhoamisleirien saaristo, ja tässä on se toinen syy dnestriläisten Transnistria-nimeä kohtaan tuntemaan inhoon.  
Kansainvälisessä julkisuudessa Transnistrian aluetta kutsutaan Katalin Miklóssyn mukaan joko ”Dnestrin toisen puolen alueeksi” tai yksinkertaisesti Transnistriaksi. Moldovan tasavallan hallitus käyttää Transnistrian alueesta virallisesti nimeä Dnestrin vasemman hallintoalueyksikkö, joka on moldovaksi Unitățile Administrativ-Teritoriale din Stînga Nistrului eli lyhyemmin Stînga Nistrului.  
Sen sijaan Transnistriaa tarkoittavat erilaiset sekamuodostelmat, joiden alussa on latinalainen trans ja sen jälkeen venäläinen tai ukrainalainen joennimi tai sen johdos, eivät ole esimerkiksi kirjan The Moldovans – Romania, Russia, and the Politics of Culture kirjoittaneen Charles Kingin mukaan toivottavia. Tällaisia epätoivottavia sekamuodostelmia ovat muun muassa Transdnestria ja Transdniester.  
Transnistria, jossa alussa on latinalainen trans ja lopussa romanialaisesta Nistru-joennimestä johdettu loppuosa, on näistä trans-alkuisista kaikkein selkein ja johdonmukaisin. Tämä siitä huolimatta, vaikka Transnistriassa ei tästä lännestä vakiintuneesta nimestä pidetäkään.  
Minusta Suomessa ja suomessa voitaisiin puhua Transnistriasta, kun tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, ja Transnistrian separatistisesta tasavallasta puhuttaessa voitaisiin käyttää vaikkapa sen moldovankielistä virallista lyhytmuotoa Nistrenia, kun tarkoitetaan Dnestrin moldavialaista tasavaltaa. Ne molemmat - sekä Transnistria että Nistrenia - sopivat suomalaiseen suuhun. 
Ukraina ja Ukrainan lippu. Kuva: viktoriamedia.org. 
Kaksi päivää myöhemmin Kuusirati kommentoi saman blogitekstin muuatta toista kommenttia: 
Dnestrjoen molemmat rannat ovat suomalaisille tutut muustakin kuin vuonna 1713 sattuneesta Benderin kalabaliikista.  
Benderin kalabaliikin jälkeen Transnistrian alueella vierailleita suomalaisia ovat ulkoministerit Ilkka Kanerva ja Alexander Stubb, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidentti, kansanedustaja Kimmo Kiljunen, jonka blogiteksti on julkaistu myös hänen kirjassaan Satakolmetoista viikkoa - politiikkaa siltä puolelta (2009) ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen sekä Anna Kontula, joka 8.9.2009 kirjoitti blogitekstin ”Maasta jota ei ole”.  
Presidentti Martti Ahtisaaren kriisinhallintajärjestö CMI ei siis ole ainoa suomalainen, joka on toiminut Transnistriassa aktiivisesti.  
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajana ulkoministeri Ilkka Kanerva tammikuussa 2008 pyrki käynnistämään neuvottelut Transnistrian kiistasta, matkusti ”Ukrainan kautta Moldovaan” (niin kuin Helsingin Sanomat otsikoi 18.1.2008) ja kävi matkallaan myös Transnistriassa.  
Kun Kanerva joutui eroamaan niin sanotun tekstiviestiskandaalin takia Suomen ulkoasiainministerin tehtävästä huhtikuussa 2008, hänen seuraajakseen ulkoministeriksi nimitettiin Alexander Stubb. Ulkoministeri Stubb jatkoi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajana, jossa tehtävässä hän joutui selvittämään paitsi Venäjän ja Georgian välistä sotaa myös Transnistrian jäätynyttä konfliktia. Esimerkiksi Moskovassa huhtikuussa 2008 Sergei Lavrovin luona vieraillessaan Stubb kiinnitti huomiota muun muassa Transnistrian jäätyneen konfliktin sovitteluun.  
Syyskuussa 2008 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö pyrki käynnistämään Transnistrian konfliktin statusneuvottelut. Kun kansanedustajat Kimmo Kiljunen ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen vierailivat tuossa ”Neuvostoliiton ulkomuseossa” - kuten Kimmo Kiljunen Transdniestriaksi kutsumaansa aluetta luonnehtii - syksyllä 2008, tämän vierailun jälkeen Salolainen totesi: ”Jos ennen vierailua olimme hämmentyneitä, niin tämän vierailun jälkeenkin sitä olemme, nyt vain astetta korkeammalla tasolla.” 
Jälkimmäinen kommentti on muokattu kommentista, jonka Kuusirati kirjoitti Arto Mustajoen blogitekstiin "Nyt Krim - seuraavaksi Transnistria?

maanantaina, elokuuta 04, 2014

Kaikki tiet vievät Transnistriaan

Jyrki Kuusirati kirjoitti 4.8.2014 kommenttiinsa ”Kaikki tiet vievät Transnistriaan” Peter Lodeniuksen Kansan Uutisten Viikkolehdessä 25.7.2014 julkaistuun artikkeliin ”Erehdyksiä joita ei voi tapahtua – Informaatiosodan sirpaleita Ukrainassa” ainakin yhden kirjoitusvirheen, joka tässä täytyi korjata.
Peter Lodenius kirjoitti artikkelissaan ”Erehdyksiä joita ei voi tapahtua – Informaatiosodan sirpaleita Ukrainassa” kenraaliluutnantti Vladimir Antjufejevista, joka on vaikuttanut ennen muun muassa Transnistriassa ja nyt Donbassin alueella Ukrainassa. Transnistrian eli Dnestrin moldavialaisen tasavallan turvallispalvelua Antufejev johti siihen saakka, kunnes Transnistrian pitkäaikainen päämies Igor Smirnov joutui väistymään tehtävästään, ja Transnistrian presidentinvaaleissa valituksi tuli Jevgeni Shevtšuk. 
Transnistriassa ovat vaikuttaneet myös monet muut, joiden nyt tiedetään toimivan Ukrainassa. Suomalainen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta 3/2014 kertoi artikkelissaan ”Sodan PR-haamut” ja Helsingin Sanomat jutussaan ”Työnä ja kutsumuksena tappaminen” 31.5.2014, että eversti Igor Girkin/Strelkov aloitti sotilasuransa Transnistriassa vuonna 1992. 
Samainen Novaja Gazeta kertoi Igor Girkinin paitsi olleen Krimillä vapaaehtoisten joukossa myös pitäneen yhteyttä Krimin pääministeri Aksjonoviin, ja Helsingin Sanomat kertoi, että Girkin osallistui Krimin alueparlamentin miehitykseen Simferopolissa. Aikakauslehti Timen artikkelista ”Putin’s Man in Crimea Is Ukraine’s Worst Nightmare” 10.3.2014 selviää se, että myös Krimin nykyisellä pääministeri Sergei Aksjonovilla on vahvat transnistrialaiset juuret: hänen isänsä – entinen puna-armeijan upseeri – palveli 1980-luvun lopulla Neuvosto-Moldaviassa ja vaikutti Moldovassa vielä sen itsenäistyessä. Ennen Transnistrian sotaa Sergei Aksjonov muutti Krimille.  
Mielenkiintoista on myös se, että esimerkiksi Venäjän Äänen juhannuksen 2014 jälkeen julkaistun jutun ”Donetskin ja Luhanskin tasavallat yhdistyvät Kansantasavaltojen liitoksi” kartassa kuuluu Novorossijaan Itä- ja Etelä-Ukrainan lisäksi myös paljon muuta. Tämän kartan mukaan siihen kuuluisi myös Krim. Eikä siinä vielä kaikki: Venäjän Äänen kartalla Uuden Venäjän länsiraja ei ulottuisi ainoastaan Dnestrjokeen saakka, jolloin Novorossijaan kuuluisi Transnistria, vaan Uusi Venäjä ulottuisi Dnestrjoen oikealle rannalle, jolloin siihen kuuluisi myös Moldova!  
Kaikki tiet vievät Transnistriaan. 
Uusi Venäjä Venäjän Äänessä 25. kesäkuuta 2014. 
Sitä en sentään tiedä (enkä myöskään ota selvää), pitääkö edellä mainitun kenraaliluutnantin sukunimi translitteroida Antjufejev vai Antufejev.

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2014

Tummansininen t-paita: teetä ja torvisoittoa

Vanhassa tummansinisessä t-paidassani – jonka sain Lieksassa joskus iloisen 1980-luvun loppupuolella – on paitsi kuva sylinteriventtiilisestä Es-bassotuubasta myös kuvan vierellä oleva tietosanakirja-artikkeli, jonka liitän tähän sellaisenaan ja sen kummemmitta kommenteitta: 
Torvi, Torvi-nimitystä käytetään usein yhteisesti kaikista puhaltimista, jotka on rakennetut metallista ja joihin kuuluvat erikokoiset torviorkesterin ”torvet” (kornetit, altto-, tenori- ja barytonitorvet) sekä tärkeät orkesterisoittimet trumpetti (ks. Trumpetti), käyrätorvi, pasuuna ja tuuba
Torvisoittimet eivät ole varsinaisesti mitään helposti käsiteltäviä, mutta niillä on mm. se etu, että niihin voi hyvin perehtyä ilman opettajan valvontaa, itseopiskelun avulla. Se selittää, että monin paikoin maaseudullakin kyetään aikaansaamaan ja ylläpitämään torviorkesteriharrastusta, jonka merkitystä ei ole arvioitava vähäksi. – Lähinnä tarkoitetaan ”torvella” käyrätorvea, edellämainittua, sangen kaunisäänistä, mutta myös erittäin vaikeasti soitettavaa orkesterisoitinta. 
Torvisoitinten hinnat ovat 1000:sta mk:sta ylöspäin. T K 
Vaikka lupasinkin olla kommentoimatta, kysyä kai sentään saan. Kuka on ylläolevan lyhyen ja ytimekkään artikkelin kirjoittaja, nimimerkki T K? Mikä on se tietosanakirja, josta yllä oleva lainaus? 

torstaina, heinäkuuta 03, 2014

"Nyt Krim – seuraavaksi Transnistria?"

Neljä kuukautta Arto Mustajoen artikkelin "Nyt Krim – seuraavaksi Transnistria?" ilmestymisen jälkeen, 2.7.2014 klo 17.01 JYRKI KUUSIRATI sanoi:
Vaikka ”Transnistria-projektin taustalla ei ole Stubb, vaan Crisis management initiative eli tuttavallisesti Ahtisaaren organisaatio”, ei Transnistria ole Alexander Stubbille outo.  
Kun Ilkka Kanerva joutui eroamaan niin sanotun tekstiviestiskandaalin takia Suomen ulkoasiainministerin tehtävästä huhtikuussa 2008, hänen seuraajakseen ulkoministeriksi nimitettiin Alexander Stubb. Ulkoministeri Stubb jatkoi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajana, jossa tehtävässä hän joutui selvittämään paitsi ”Venäjän ja ja Gruusian (Georgian) välistä sotaa” myös Transnistrian jäätynyttä konfliktia. Muun muassa Moskovassa huhtikuussa 2008 Sergei Lavrovin luona vieraillessaan Stubb kiinnitti erityistä huomiota yhtäältä Moldovan Transnistriassa, toisaalta Georgian Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa jatkuvien jäätyneitten konfliktien sovitteluun.  
Dnestrjoen molemmat rannat ovat siis suomalaisille tutut muustakin kuin Benderin kalabaliikista. Benderin kalabaliikin jälkeen Transnistrian alueella vierailleita suomalaisia ovat edellä mainittujen Kanervan ja Stubbin lisäksi Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidentti, kansanedustaja Kimmo Kiljunen, jonka blogiteksti on julkaistu myös kokoelmassa Satakolmetoista viikkoa – politiikkaa siltä puolelta (2009), sekä Anna Kontula, joka on kirjoittanut blogitekstin ”Maasta jota ei ole”.  
Vuosien 2006–2008 jälkeen on ajanriento kiihtynyt, mutta muualla kuin Transnistriassa. Vaikka Transnistriassa on järjestetty monia kansanäänestyksiä itsenäisyyden puolesta ja useasti pyydetty Venäjää liittämään alueen osaksi Venäjän federaatiota, ei Venäjä ole vieläkään tunnustanut sen itsenäisyyttä niin kuin se on tunnustanut Etelä-Ossetian ja Abhasian sekä Krimin itsenäisyyden.  
Krimillähän kaikki kävi ennätysvauhtia – niin itsenäisyyden tunnustaminen kuin alueen liittäminenkin osaksi Venäjää.  
Kesäkuun 25. päivänä 2014 Venäjän Ääni julkaisi jutun ”Donetskin ja Luhanskin tasavallat yhdistyvät Kansantasavaltojen liitoksi”, jossa sanotaan seuraavaa: ”Itsenäiseksi julistautuneet Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat perustavat uuden konfederatiivisen liiton – Kansantasavaltojen liiton, eli Novorossijan tasavallan.”  
Vaikka Novorossijan eli Uuden Venäjän alueesta on monenlaisia karttoja, tässä Venäjän Äänen karttakuvassa on merkillepantavaa se, että Uuteen Venäjään kuuluvat paitsi nykyisen Ukrainan itä- ja eteläosat myös Krim ja Transnistria – sekä Bessarabia eli Moldova! 

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014

Uusi Venäjä: Turkkia ja tattaria vastaan

Huhtikuun 18. päivän Huffington Postin jutussa “Here's Why Putin Calling Eastern Ukraine 'Novorossiya' Is Important” Uudella Venäjällä  eli Uusvenäjällä tarkoitetaan niitä entisen ottomaanivaltakunnan alueita, jotka Katariina Suuri valloitti Venäjän–Turkin sodissa. Ne alueet ovat nykyistä Etelä- ja Itä-Ukrainaa.

Huffington Postin Uuden Venäjän alue on pienempi kuin Venäjän Äänen Uusi Venäjä

Uusi Venäjä Huffington Postissa. 
Keisarillinen Venäjä kävi toki monia muitakin Turkin-vastaisia sotia. Niistä ainakin yhdessä, niin sanotussa Turkin sodassa (1877–1878), Suomi-poikakin kävi sotimassa ”Turkkia ja tattaria vastaan”, ja Turkista ja tattarista lauletaan tiernapojissa. Myös Suomen kaartin paluulaulu kertoo samaisesta Turkin sodasta

Uutta Venäjää ja Vladimir Putinia käsittelevän juttunsa lopussa Nick Robins-Early kirjoittaa:
By using the term "Novorossiya," Putin sounds like he's making exactly such a claim on the regions of eastern Ukraine, and even if it may be just a piece of political theater on his part, it's enough to raise alarm. 
Vladimir Putinin intentioista ei voi tietää. Saattaa olla, että Putin esittää Ukrainaan kohdistuvia aluevaatimuksia. Tai saattaa sitten olla, että hän haluaa ainoastaan provosoida ja trollata, aiheuttaa hälyä ja nostattaa kohua. 

Oli niin tai näin, siinä kohun nostattamisessa tosin saattaisi käydä niin kuin Eppu Normaali laulaa kappaleessaan Rääväsuita ei haluta Suomeen:
Mitä enemmän nostatte kohua,
sitä enemmän lapsenne rakastaa mua. 
Kannattaako nostaa kohua? Karttoja kannattaa katsella. 

tiistaina, heinäkuuta 01, 2014

Uusi Venäjä: karttoja katsellessa ja nimiä tavatessa

Juhannuksen 2014 jälkeen kertoi Venäjän Ääni, että ”Donetskin ja Luhanskin tasavallat yhdistyvät Kansantasavaltojen liitoksi” eli Novorossijan tasavallaksi. Verkkouutiset kertoi, että ”Ukrainaan syntyi uusi valtio – ’Uusi Venäjä’”.

Uusi Venäjä Venäjän Äänessä. 
Valko-Venäjä on Valko-Venäjä, ja Vähä-Venäjällä tarkoitettiin aikoinaan Ukrainaa. Mutta mikä on Uusi Venäjä tahi Uusvenäjä?

Vaikka Uusi Venäjä on englanniksi New Russia, ei Uuden Venäjän asukkaita tule sekoittaa Venäjän uusrikkaisiin, joista englannissa käytetään nimitystä New Russians


Uuden Venäjän karttoja katsellessa huomaa, että Uuden Venäjän rajat eivät ole vakiintuneet. Esimerkiksi toisissa kartoissa Uuteen Venäjään kuuluu Krimin niemimaa, mutta toisissa ei.
Krim ei ole vain turkki, vaan myös niemimaa Etelä-Ukrainassa! 
Sen sijaan Transnistria näyttää kuuluvan liki jokaiseen Uuden Venäjän karttaan. 

Venäjän Äänen jutussa Uuden Venäjän rajat ovat kaikkein laajimmillaan. Uuden Venäjän länsiraja ei ulotu ainoastaan Dnestrjoelle saakka, vaan Uuden Venäjän länsiraja ulottuu aina Prutjoelle saakka. Näin ollen Venäjän Äänen kartassaan tarkoittamaan Uuteen Venäjään kuuluisi myös Bessarabia eli Moldova

Uuteen Venäjään kuuluvaa Dnestrjoen ja Bugjoen välistä aluetta kutsuttiin vuoden 1792 jälkeen Uudeksi Moldaviaksi. Samaa Nistrujoen ja Bugjoen välistä aluetta kutsuttiin toisen maailmansodan aikana Transnistrian kuvernementiksi. Uudessa Moldaviassa valtaa piti Venäjän keisarikunta, ja Transnistrian kuvernementissa valtaa pitivät akselivallat Saksa ja Romania

Onko kaikki uusi aina hyvästä? 

maanantaina, kesäkuuta 09, 2014

Krim - Donbass - Transnistria: "Kovempia pakotteita"

Maanantaina 2. kesäkuuta kirjoitti Jyrki Kuusirati:
Teppo Tiilikaisen ”Kovempia pakotteita” (SK 22/30.5.2014) kaipaa muutamia tarkennuksia ainakin Transnistriaa koskien.

Transnistria ei oman näkemyksensä mukaan itsenäistynyt ”yksipuolisesti Moldovasta 1991”, vaan se antoi itsenäisyysjulistuksensa jo vuonna 1990. Samana vuonna Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta antoi oman suvereenisuusjulistuksensa, mutta se julistautui itsenäiseksi Moldovan tasavallaksi vasta vuotta myöhemmin, vuonna 1991. Tällöin Transnistria oli ollut jo vuoden enemmän tai vähemmän itsenäisenä. Transnistrian sota käytiin vuonna 1992, jonka jälkeen solmittu aselepo jätti alueen tilanteen silleen. 

Transnistrian jäätyneen konfliktin ratkaisemiseksi on tehty lukuisia ratkaisuyrityksiä konfliktin eri osapuolten kesken, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tosin usein se, ettei saada aikaan minkäänlaista ratkaisua, voi olla parempi vaihtoehto kuin se, että saadaan aikaiseksi huono ratkaisu. Sotilaallinen ratkaisu olisi se kaikkein huonoin.

Se on sitten toinen juttu, että Krimin nykyisellä pääministerillä Sergei Aksjonovilla samoin kuin nykyisellä Donbassin nostoväen komentajalla Igor Strelkov-Girkinillä – joka aiemmin osallistui Krimin alueparlamentin miehitykseen Simferopolissa – on kummallakin menneisyytensä myös Transnistriassa.
Kuusiratin kommenti Tiilikaisen kirjoitukseen "Ukrainan ulkoministeri: Venäjän painostaminen vaatii kovempia pakotteita" on luettavissa myös Suomen Kuvalehden verkkosivuilla.

sunnuntaina, toukokuuta 04, 2014

Sana sunnuntaiksi: Laupias samarialainen

Oulun yliopiston Humanistisen killan kulttuurilehdessä Rumasana 2/2003 ilmestyi Jyrki Kuusiratin ainekirjoitus Laupias samarialainen.

Vertauskuvallinen ja ortodoksinen tulkinta Kristuksesta laupiaana samarialaisena. Kuva: The Sepherd's Guild

Laupias samarialainen  
"Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" (Lk. 10:29)  
Eräs mies oli matkalla ravintolasta taksiasemalle. Rahaa hänelle oli jäänyt juuri sen verran, että sillä maksaisi kotimatkan. Mutta matkalla hän näki kaksi nuorta naista, joista toinen istui maassa ja nyyhki ja voihki. Mikä hätänä? Toinen, se joka seisoi ystävättärensä vieressä, sanoi, että ystävä oli loukannut jalkansa, eikä nilkka kestä, ei kestä jalka varata. Voisiko mies auttaa? Totta kai, totta kai mies tahtoi auttaa.  
Yhdessä mies ja se toinen nainen nostivat maassa istuvan ylös. Nainen valitti kipuaan. Jalka on kipeä, eikä kanna. Mitä tehdä? Nainen valitti ja nyyhki, että jalka ei kanna. Toinen nainen keksi, että päivystykseenhän tämä täytyy viedä, ja onneksi taksiasema on ihan tuossa lähellä, eikä sinne ole edes pitkä matka. Niinpä mies ja se toinen nainen lähtivät taluttamaan tätä vielä äsken maassa istunutta, jalkavaivaista naista, jonka nilkka oli ties vaikka nyrjähtänyt. Voi raukkaa, mutta onneksi taksiasema oli tässä ihan lähellä, ja niinhän se oli.  
Kolmisin mies, jalkavaivainen ja se toinen nainen saapuivat taksiasemalle. Vaivoin saivat he jalkavaivaisen autoon. Mies istui maksajan paikalle, ja terveyskeskukseen he lähtivät. Sinne sisälle päästyään mies selitti tilanteen ensihoitajalle niin hyvin kuin pystyi ja hoitaja tutki nyyhkivän potilaan saman tien, kun oli muuten niin hiljaista. Ei siinä jalassa mitään sen kummempaa vikaa ollut, eikä nilkassakaan. On vain tyttö säikähtänyt ja vielä enemmän humalassa. Hoitaja sitoi kuitenkin jalan, että sai asiakkaan tyytyväiseksi, mutta ei se nyyhke siihen loppunut.  
Taksinkuljettajakin tuli sisälle, kun mittari oli aikansa pihalla raksuttanut. Pitäisi kuulemma matka maksaa. Niin, kuka maksaa? Ei tytöillä ollut rahaa, ei kummallakaan. Taksinkuljettaja tuumi, että tilaajahan se yleensä maksaa, ja mies kai se sitten oli sen taksin tilannut, kun oli istunut etupenkillä ja sanonut, että terveyskeskukseen. Taksiin menivät miehen rahat, mutta ei mies ollut vielä kotona.  
Se toinen nainen sanoi, että kyllä tämä on kotiin vietävä. Vietävä, totta totisesti! Onneksi se asuu tässä ihan lähellä, eikä sinne ole edes pitkä matka. Ei, ei tietenkään, hieno homma, ettei ole pitkä matka! Niinpä lähtivät he kolmisin, mies ja se toinen nainen molemmin puolin, ja jalkavaivainen nainen heidän keskellään. Kotiin he tätä naista saattelivat niin kuin viidellä jalalla saattaa voi.  
Ei sinne kotiin pitkä matka ollut, mutta kauan se matka kesti. Vihdoin saapuivat he ulko-ovelle, ovi saatiin auki, ja rappuunkin pääsivät. Portaissa oli hankalaa raahata raihnaista, mutta sekin onnistui. Ovelle päästyään ei nainen kuitenkaan löytänyt kotinsa avaimia, ei niin mistään. Mikä nyt neuvoksi? Onneksi se toinen nainen asui tässä ihan lähellä, kerrosta ylempänä, ja jalkavaivainen voisi tulla sinne yöksi. Sinne siis.  
Kun he pääsivät sisälle, se toinen nainen tarjosi miehelle tölkin olutta. Mies istui keittiössä, ja hyvältähän olut maistui urakan päätteeksi. Mutta olohuoneessa makasi toinen mies, sen toisen naisen mies, nukkui ja makasi sohvalla. Pöydällä oli oluttölkkejä, ja ne oli jo juotu. Olohuoneen lattialla oli kissa jalat oikosenaan, ja kissan vieressä paloi kynttilä. Mieskin tuli olohuoneeseen ja silitti kissaa, joka vaikutti ihmeen rauhalliselta. Sitten heräsi se toinen mies ja nousi sohvalta. Se toinen nainen selitti tilanteen, siis sen, mitä kaikkea olikaan illan aikana sattunut, ettei tulisi mitään väärinkäsityksiä.  
Se toinen nainen kysyi, miksi ihmeessä kynttilä on kissan vieressä ja palaa lattialla. Sitten hän koski kissaa ja tajusi, että sehän on kuollut. Herra Jumala, kissa on kuollut! Naiset alkoivat huutaa niin kuin naiset nyt huutavat. Se toinen nainen kysyi siltä sohvalta maanneelta mieheltään, että mitä ihmettä, miksi ihmeessä kissa on kuollut, onko se tapettu. Siihen se toinen mies, että olihan siitä puhetta, kun kissaa on niin hankala kerrostalossa pitää. Et kai sinä ryökäle tuon kissan tappanut? kysyi se toinen nainen, ja se toinen mies, että joo, minähän sen kissan tapoin, niskat nurin. Voi herra isä sentään! Naiset itkivät ja huusivat niin kuin naiset vain voivat, ja jalkavaivainen oli unohtanut kipeän jalkansa. Hän itki nyt sitä kissaa.  
Huudosta ei tahtonut tulla loppua, ja se toinen mies alkoi jo hermostua. Se toinen nainen ripitti miestään ja vaati, että tämän oli ainakin siivottava se, minkä oli tappanutkin. Kissantappaja, se toinen mies, että joo joo, ja haki keittiöstä valkoisen muovipussin, laittoi kissan sinne ja muovipussin ovenpieleen keittiön lattialle, että sen voisi sitten huomenna viedä roskiin. Mies katsoi parhaimmaksi lähteä ja käveli kotiinsa. 
Mene ja tee sinä samoin

maanantaina, huhtikuuta 21, 2014

Satie, Šostakovitš ja Stalin: formalismia

"Praavda on historianopiskelijoiden puolueisiin ym. sitoutumaton ainejärjestölehti, joka ilmestyy 2-4 kertaa vuodessa", kertoi Praavda - Tottuus 1/2003. Samassa lehdessä oli Jyrki Kuusiratin kirjoitelma Muodon vuoksi:
Erik Satien omakuva

Muodon vuoksi  
Kun Claude Debussy (1862-1918) arvosteli Normandiassa syntyneen Erik Satien (1866-1925) musiikkia "muodon puutteesta", Satie sävelsi seitsemän pianokappaletta vastaukseksi oikeutettuun arvosteluun ja vei ne arvostelijansa hyväksyttäviksi. Näiden kappaleitten yhteisenä nimenä oli Trois morceaux en forme de poire (Kolme päärynänmuotoista kappaletta). Tämän vuonna 1903 syntyneen pianosarjan hän tietysti myös omisti Claude Debussylle.  
Luultavasti suurin syy kritiikkiin oli se, että Satie oli käynyt väärät koulut. Hänen opinahjonsa Schola Cantorum ei ollut Pariisin konservatorio. Satie ei kuulunut piireihin. Oli hän konservatoriossakin opiskellut monia vuosia, mutta ei suorittanut siellä mitään tutkintoa. Niinpä Satie torjui musiikkinsa muodollisiin puutteisiin puuttuvan arvostelun ja sanoi olevansa "parantumaton ja vilpitön amatööri", joka tekee sen, minkä aikamies vain voi.  
Mutta kuka ihme oli Erik Satie? No, se Satie, jonka pianomusiikki soi aina taustalla, kun televisiosta tulee riikinruotsalainen dokumentti rakastetusta Carl Larssonista: Var välkommen, kära du, till Carl Larsson och hans fru! Ruotsalaista kansankotia edeltävää Larssonin perheidylliä ja akvarelleja säestää Satien rauhallinen dum-dam, dum-dam: Kolmen päärynänmuotoisen kappaleen alkutahdit. 
Sama Satie säestää myös FST:n dokumentteja Karjalan kannaksen suomenruotsalaisesta runoilijasta, Raivolassa asuneesta Edith Södergranista (1892-1923). Ja Erja Manto lukee nuorena nukkuneen runoa Landet som icke är
Mikäli Venäjän vallankumousvuonna kuollut Claude Debussy olisi elänyt Stalinin Neuvostoliitossa, hän ehkä olisi suutaan soukemmalla eikä olisi puhunut muodon puutteesta yhtään mitään. 1930-luvulle tultaessa sosialistisesta realismista oli tullut Neuvostoliiton virallinen taidesuunta ja formalismista kirosana.  
Oikeutettua arvostelua saivat osakseen niin Sergei Prokofjev, Aram Hatsaturjan kuin Dmitri Šostakovitškin (1906-75). Heitä kaikkia syytettiin formalismista.  
Miksi? Šostakovitšia syytettiin esimerkiksi siksi, että hän sävelsi vuosina 1930-32 Nikolai Leskovin (1831-95) traagiseen kertomukseen pohjautuvan oopperan Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth.  
Kantaesitys oli vuonna 1934, ja ooppera oli valtaisa menestys, mutta tammikuun 1936 Pravdassa oli tulikivankatkuinen arvostelu, jonka oli kirjoittanut luultavasti Stalin itse. Sen otsikko oli Sekasotkua musiikin asemesta. Siinä suuri arvostelija hyökkäsi oopperan "formalistisia ja dekadentteja tendenssejä" vastaan. Šostakovitšin nimi häipyi oopperoiden ja konserttien ohjelmistoista.  
Seuraavana vuonna Šostakovitš nimesi viidennen sinfoniansa "neuvostotaiteilijan vastaukseksi oikeutettuun arvosteluun". Sekään ei Šostakovitšia auttanut. Vielä sodanjälkeisen "ždanovštšinan" aikana eli vuosina 1946-48 pannassa olivat kolmen edellä mainitun säveltäjän lisäksi muun muassa runoilija Anna Ahmatova ja elokuvaohjaaja Sergei Eisenstein. Tuolloin Andrei Zdanov johti Neuvostoliiton kulttuuripolitiikkaa.  
Mutta vasta viisikymmenvuotiaana, vuonna 1956, Dmitri Šostakovitš poisti loukkaavan Macbeth-vihjauksen ja uusi oopperansa, nyt nimellä Katerina Izmailova. Samana vuonna Nikita Hrustsev arvosteli ankarasti Stalinia ja tämän hallintoa Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton Kommunistisen Puolueen 20. puoluekokouksessa.  
Ei siis ihme, että formalismin pelossa informaatioteknologit puhuvat niin paljon sisällöntuotannosta. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. 

Praavda - Tottuus on Tiima ry:n eli Oulun yliopiston "historian opiskelijoiden oma lehti, johon kaikki halukkaat ovat tervetulleita kirjoittamaan". 

Pääsiäismaanantaina: "lapsen oikeudesta syntyä tähän maailmaan"

"Lapsen etua käytetään estämään lapsen syntymä", otsikoi Viikkolehti perjantaina 13. lokakuuta 2006 - samana päivänä, jolloin eduskunnassa äänestettiin hedelmöityshoidoista. Kahta vuotta aiemmin tästä samasta asiasta keskusteltiin myös Kansan Uutisissa, johon kirjoitti myös muuan Jyrki Kuusirati:

Lapsen oikeudesta syntyä 
Kun keskustellaan abortista, puhutaan usein naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan. Vain harva puhuu lapsen oikeudesta syntyä tähän maailmaan. Sen sijaan kun keskustellaan naisparien oikeudesta hedelmöityshoitoihin, tämä asia nostetaan usein esiin. 
Esimerkiksi Jorma Hentilä perustelee naisparien oikeutta hedelmöityshoitoon kirjoituksessaan Tulihan se sieltä (VL 2.7.) paitsi yhteiskunnallisen tasavertaisuuden toteutumisella myös lapsen oikeudella syntyä tähän maailmaan. Mutta miten sellaisella, jota ei ole vielä olemassakaan, voi olla oikeuksia? 
Se on selvää, että lapsella ei velvollisuuksia ole. Velvollisuuksia on nimenomaan aikuisella, vanhemmalla. Lapsella on oikeuksia, mutta sellaisen, joka ei ole edes hedelmöittynyt munasolu, oikeudetkin ovat olemattomat. 
Kun keskustellaan naisparien oikeudesta hedelmöityshoitoon, kannattaa siis miettiä, puhutaanko lapsen vai naisen oikeudesta. 

"Itse valitsisin mieluummin oikeuden olla olemassa kuin sen, etten olisi syntynyt koskaan tai että minulla olisi isä" (Viikkolehti, 13.10.2006), voi sanoa ainoastaan ihminen, joka on olemassa. Syntymätön - siis sellainen, jota ei ole edes olemassa, tai sellainen, joka on jo äitinsä kohdussa - ei voi sanoa yhtään mitään

Kansan kaikuja Pohjois-Suomesta: vaikuttamalla vaikutat!

Yleisönosasto on Wikisanakirjan mukaan sanomalehden tai muun julkaisun osasto, jossa julkaistaan mielipidekirjoituksia. Mielipidekirjoitus on ajankohtainen ja keskusteleva "oma uusi mielipide taikka vastaus esitettyyn mielipiteeseen eli vastine". Sanomalehti Kalevassa on ollut vuosien varrella muutama ihan hyvä yleisönosastokirjoitus, muun muassa alla olevat Jyrki Kuusiratin kolme kirjoitusta.

Kuusrock oli Oulun Kuusisaaressa vuosina 1973–1991 järjestetty musiikkifestivaali, jonka mahdolliset ja mahdottomat meluhaitat puhuttivat koko sen historian ajan. Heinäkuun 1983 Kuusrockin jälkeen julkaistussa Kalevassa oli yleisönosastokirjoitus "Kuusrockin jyminä entistä ehompaa", joka otsikkonsa mukaisesti keskittyi Kuusrockin meluhaittoihin, mutta myös toinen, Jyrki Kuusiratin kirjoittama yleisönosastokirjoitus, jossa otettiin kantaa Kalevan kuusrokkaajia koskevaan alkoholiuutisointiin:

Rokkarit rattijuoppojakin? 
Tiistain 19.7. Kalevassa olleessa jutussa "Kymmenen kuusrokkaajaa väräytti alkometrin viisaria" annettiin Kuusrock-yleisöstä kyseenalainen kuva. Oliko toimittajan tarkoitus mustamaalata rock-yleisöä antamalla yhtäältä epätarkkaa, toisaalta hyvinkin tarkkaa tietoa?  
Tarkkaa oli se, että kolmen rattijuopon lisäksi mainittiin seitsemän väräyttäneen alkometrin viisaria. Rattijuoppouteenhan nämä seitsemän eivät syyllistyneet. Epätarkkaa oli se, ettei mainittu kuinka monta "Oulussa Kuusrockin yhteydessä" puhalletusta 460 autoilijasta tai kolmesta rattijuoposta todella oli kuusrokkaajia. Näin saatiin rokkaajat leimattua rattijuopoiksikin. 

Rockmusiikin lisäksi ruotsi puhuttaa - varsinkin niin sanottu pakkoruotsi, jota tosin ilahduttavan moni myös hyötyruotsiksi kutsuu. Perjantaina, syyskuun 14. päivänä 2001 oli sanomalehti Kalevassa edellä mainitun Jyrki Kuusiratin yleisönosastokirjoitus, joka oli vastine ainakin kahteen Kalevassa aiemmin esitettyyn mielipiteeseen:

Jari Elsilän pilapiirros sanomalehti Kalevassa. 
Fiktiota ruotsista  
Ruotsin valinnaisuuden perustelemiseksi on esitetty mitä erilaisimpia väitteitä. Ruotsin kieli on syypää esimerkiksi yliopisto-opintojen venymiseen. Tuottaahan kaksi opintoviikkoa ruotsia monelle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia selviytyä 160 opintoviikon opinnoista.
Kovin tuttu on myös väite, että pakkoruotsi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja näin estää muitten kielten oppimisen. 
Tähänastisista paras on kuitenkin tiistain yleisönosastokirjoitus Faktaa suomeksi. Erityisopettajan mukaan "pakkoruotsi" aiheuttaa oppimisvaikeuksien lisäksi myös itsetunto-ongelmia sekä kyvyttömyyttä ilmaista tunteitaan, minkä takia ei "kohteliasta kielenkäyttöä ole kuultu vuosikymmeniin". Aiheuttaako siis ruotsi myös kiroilua - suomeksi? Entä mitä kauheaa mahtaakaan aiheuttaa yliannostus? 

Pilapiirtäjä Jarin eli Jari Elsilän pilapiirroksen kuvateksti "Pakkoruotsin rinnalle on saatava pakkosuomi" ei liittyne Jyrki Kuusiratin mainitsemaan yleisönosastokirjoitukseen "Faktaa suomeksi", koskapa pilapiirroksen kuvakaapattu lehtijuttu "Osa pojista ei opi kirjoittamaan peruskoulussa" on julkaistu Helsingin Sanomissa kymmenen vuotta myöhemmin, huhtikuussa 2011.

Rockmusiikin ja pakkoruotsin lisäksi myös puhelinmyynti puhuttaa. Keskiviikkona, 31. heinäkuuta 2002 oli Kalevassa seuraavanlainen, Jyrki Kuusiratin ilmeisen aitoon lauantaiaamun kokemukseen perustuva Lukijan mielipide:

Puhelinmyyntiä  
- B-lehdistä N.N., hyvää huomenta! 
- Kiitos, mutta emme osta mitään. 
- Mutta mahtaako M.M. olla paikalla? 
- Hänkään ei osta mitään. 
- Kiva, kun osaat puhua toisen puolesta. 
- Kyllä osaan, Näin on sovittu. 
- No, mukavaa päivänjatkoa! 
Kiva, kun soitit kotiini lauantaiaamuna! 

Tätä lyhyttä ja ytimekästä yleisönosastokirjoitusta seurasi varsin mittava yhteiskunnallisen keskustelun vyöry. Heti seuraavana päivänä, torstaina 1.8.2002 Oulu-lehti käsitteli lehtimyyjiä ja puhelinmarkkinointia pääkirjoituksessaan "Tilaat tai itket ja tilaat". Näkökulmansa lopuksi Oulu-lehden Virpi Hauhia kirjoitti:

Olen ilmoittanut itseni puhelinmarkkinoinnin estolistalle ja suosittelen sitä kaikille puhelinmarkkinointiin kyllästyneille. Vaikka se ei välttämättä poista kaikkia häirikkömyyjiä, eliminoi se ainakin suurimman osan. Toinen keino on heittäytyä todella tylyksi ja lyödä luuri korvaan heti kun kuulee, että kyseessä on lehtimyyjä. Varo vain, ettet jää kuuntelemaan. 

Kalevan Lukijan mielipiteessä oli perjantaina 2. elokuuta - kuin sattumalta juuri Kuusiratin syntymäpäivänä - yleisönosastokirjoitus "Yksi soitto riittää". Mielipidekirjoituksensa loppuhuipennukseksi Kempeleen Kai Tuominen kirjoitti:

Vain yhdellä puhelinsoitolla voi estää niin hyvin asialliset kuin - herätys, puhelinmyyjien kouluttaja - asiattomat puhelinmyyntiyritykset. Yksi kouluttamaton puhelinmyyjä tuhannenviidensadan joukossa on liikaa. 

Sunnuntain 4. elokuuta 2002 Kalevassa oli juttu "Puhelinmyynti ärsyttää monia kuluttajia - Markkinointi saatetaan pukea voittojen tai markkinatutkimusten muotoon", jonka yhteydessä oli myös henkilöjuttu "Asiakkaalle pitää jäädä hyvä mieli". Niin sitä pitää!

Eikä tässä vielä kaikki! Maanantain 5. elokuuta 2002 Kalevassa oli minigallupin Ärsyttääkö puhelinmyynti? tulokset: 112 vastaajasta 76 prosenttia oli vastannut, että ärsyttää.

Martti Servo & Napanderin sanoin: vaikuttamalla vaikutat

tiistaina, huhtikuuta 08, 2014

Kosovon ja Krimin karttoja katsellessa: Kosovo - Krim - Donbass - Transnistria

16. maaliskuuta 2014 kirjoitti Jyrki Kuusirati:

Krim – seuraava jäätynyt konflikti?  

Sunnuntain Helsingin Sanomat kertoi, että Krimin erohaluista on lännen ja Venäjän totuudet. Nämä totuudet vaatinevat muutaman tarkennuksen.  
Krimin kriisi muistuttaa Neuvostoliiton hajotessa syntyneitä niin sanottuja jäätyneitä konflikteja. Muita jäätyneitä konflikteja ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joista Georgia ja Venäjä kiistelevät, sekä Vuoristo-Karabah, josta Armenia ja Azerbaidzhan ovat sotineet. Näiden alueiden valtiollinen ja oikeudellinen asema on vähintään epäselvä.  
Transnistria on näistä konflikteista lähinnä Euroopan unionia. Se on kapea kaistale maata Moldovan ja Ukrainan välissä, Dnestrjoen vasemmalla rannalla, Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä.  
Venäjä vertaa Krimiä Kosovoon, joka itsenäistyi yksipuolisella ilmoituksella Serbiasta vuonna 2008. Kosovo-kortti oli käytössä myös silloin, kun Transnistria Venäjän myötävaikutuksella propagoi oman itsenäisyytensä puolesta vuosina 2006–2008. 
Kosovon lippu
Se, että Venäjä vastusti Kosovon itsenäisyyttä eikä tunnusta sitä, ei ole mikään ihme. Venäjä ei ymmärrä lännen kantaa, jonka mukaan Kosovo ja Krim ovat kaksi toisistaan poikkeavaa tapausta. Venäjän mukaan Kosovon itsenäistyminen ei kuitenkaan ollut yksittäistapaus, vaan se oli nimenomaan ennakkotapaus, joka avasi Pandoran lippaan myös muille itsenäisyyttä haluaville alueille itsenäistyä.  
Ennakkotapauksen pelossa Kosovon itsenäistymistä eivät ole tunnustaneet myöskään muutamat länsimaat, jotka pelkäsivät sen johtavan voimistuviin itsenäistymisvaatimuksiin omissa maissaan. Koska Kosovo on Venäjän näkemyksen mukaan ennakkotapaus, se on avannut Pandoran lippaan niin edellä mainittujen jäätyneiden konfliktien kuin Kriminkin itsenäisyydelle.  
Transnistrian itsenäisyyden yksi peruspilari on kansojen itsemääräämisoikeus. On sitten toinen juttu, ovatko esimerkiksi transnistrialaiset tai krimiläiset kansakunta vai ei. Sen kiusallisen varauksen, että YK:n peruskirjan tarkoittama itsemääräämisoikeus ei välttämättä tarkoita alueen itsenäistymistä, sekä Transnistria että Krim ohittavat. Molempien tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus menee kummankin emämaan alueellisen koskemattomuuden edelle.  
Krimin kartta
Myös Transnistriassa on järjestetty kansanäänestyksiä alueen itsenäisyydestä, jotka muistuttavat Krimillä sunnuntaina järjestettyä kansanäänestystä. Esimerkiksi vuonna 2006 Transnistriassa järjestetyssä äänestyksessä voitti kanta, jonka mukaan Transnistria haluaa ”itsenäistyä” – ja liittyä osaksi Venäjää. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö väitti tuolloin jo etukäteen kansaäänestystä epäreiluksi ja kieltäytyi lähettämästä vaalitarkkailijoita. Transnistrian mukaan paikalla oli satoja kansainvälisiä tarkkailijoita ja journalisteja, mutta ei kuitenkaan Etyjistä.  
Näin näyttää käyvän myös Krimillä. Erona on se, että Transnistriaan ei Etyjin vaalitarkkailijoita lähtenyt, mutta Krimille ei Etyjin tarkkailijoita päästetty.  
Krimin kansanäänestyksestä ja pyrkimyksistä liittyä Venäjään on päättänyt Krimin aluehallinto, joka Helsingin Sanomien mukaan nousi epädemokraattisesti valtaan Ukrainan vallankumouksen jälkeisessä sekasorrossa. Krimin pääministeriksi valittu Venäjän-mielinen Sergei Aksjonov on mielenkiintoinen linkki Transnistrian ja Krimin välillä. Time-lehden mukaan ulkovenäläinen Aksjonov ei ole koskaan asunut Venäjällä, ja Krimille hän on muuttanut Transnistriasta, jossa hänen isänsä palveli vuoden 1992 Transnistrian sodassa Venäjän upseerina
Venäjä on suhtautunut vältellen Transnistrian haluun liittyä osaksi Venäjää, mutta Krimillä tilanne on toinen. Transnistria sopinee Venäjälle pelinappulaksi jarruttamaan sitä, että Moldova lähentyisi Euroopan unionia tai – mikä vielä pahempaa – Natoa. Ellei Krimiä nyt suorastaan liitetä osaksi Venäjää, sen rooli voi muodostua samanlaiseksi suhteessa Ukrainaan.  
Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi on käyty lukuisia neuvotteluja, mutta tuloksetta. On jopa esitetty, että ratkaisun puute voi olla parempi kuin huono ratkaisu.  Huonoin ratkaisu on aseellinen. Sopii toivoa, että Krimillä päästään rauhanomaiseen ratkaisuun eikä Krimistä tule uutta ja hankalaa jäätynyttä konfliktia. 

Onko Donbassin alue seuraava Krim? Oli eli ei, se on ainakin käynyt selväksi, että vuosien vitkasteluun ja jahkailuun ei enää ole aikaa niin kuin Transnistriassa jo vuodesta 1990. Kaikki käy kuin Krimillä: parlamentin päätös itsenäistymisestä ja Venäjään liittymisestä jo ennen kansanäänestyksen tulosta - ja kaikki tämä parissa päivässä niin ihanan suloisessa sekamelskassa.

tiistaina, maaliskuuta 18, 2014

Krim - seuraava jäätynyt konflikti?

Samana tiistai-iltana samainen Jyrki Kuusirati luetutti tekstinsä kahdella ihmisellä ja sen jälkeen lyhensi ja muutenkin muokkasi tekstiään. Kiitokset heille!

Krimin kriisi muistuttaa Neuvostoliiton hajotessa syntyneitä niin sanottuja jäätyneitä konflikteja. Näitä ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joista Georgia ja Venäjä kiistelevät, sekä Vuoristo-Karabah, josta Armenia ja Azerbaidzhan ovat sotineet. Näiden alueiden valtiollinen ja oikeudellinen asema on vähintään epäselvä. 
Transnistria on näistä konflikteista lähinnä Euroopan unionia. Se on kapea kaistale Moldovan ja Ukrainan välissä, Dnestrjoen vasemmalla rannalla, Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä. 
Transnistria julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta syyskuussa 1990 Neuvosto-Moldavian suvereenisuusjulistuksen jälkeen. Kun Neuvosto-Moldavia julistautui itsenäiseksi Moldovan tasavallaksi vuotta myöhemmin, täytti Transnistria omasta mielestään tuolloin jo kaikki itsenäiselle valtiolle asetetut tunnusmerkit. 
Transnistria nojaa itsenäisyytensä – ja sen kanssa ristiriidassa olevan tahtonsa liittyä osaksi Venäjää – neljään peruspilariin. Ne ovat kansojen itsemääräämisoikeus, Moldovasta erillinen historia, Transnistrian erityisyys verrattuna Moldovaan ja Molotovin–Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurausten purkaminen
Krimin alueparlamentti ei voi vedota Transnistrian tavoin Molotovin–Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurausten purkamiseen, mutta Krim vetoaa siihen, että Krim oli Hruštševin lahja Venäjältä Ukrainalle vuonna 1954. Transnistria kuului oman näkemyksensä mukaan Moldaviaan vain vuodet 1940–1990. Sekä Transnistria että Krim voivat ainakin omasta mielestään perustellusti vedota erilliseen historiaan – Transnistria Moldovasta ja Krim Ukrainasta. 
Transnistria vetoaa erityisyyteensä, muun muassa siihen, että siellä on kolme tasavahvaa kansallisuutta – moldovalaiset, venäläiset ja ukrainalaiset – toisin kuin Moldovassa. Myös Krim voi vedota siihen, että se on väestökoostumukseltaan erilainen kuin Ukraina. 
Transnistria vetoaa myös kansojen itsemääräämisoikeuteen. On sitten toinen juttu, ovatko transnistrialaiset tai krimiläiset kansakunta vai ei. Eikä YK:n peruskirjan tarkoittama itsemääräämisoikeus välttämättä tarkoita alueen itsenäistymistä saati Venäjään liittymistä, mutta tämän kiusallisen varauksen sekä Transnistria että Krim ohittavat. Molempien tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus menee kummankin emämaan alueellisen koskemattomuuden edelle. 
Myös Transnistriassa on järjestetty kansanäänestyksiä alueen itsenäisyydestä. Esimerkiksi vuonna 2006 järjestetyssä äänestyksessä voitti kanta, jonka mukaan Transnistria haluaa ”itsenäistyä” – ja liittyä osaksi Venäjää. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö väitti jo etukäteen äänestystä epäreiluksi ja kieltäytyi lähettämästä vaalitarkkailijoita. Transnistrian mukaan paikalla oli satoja kansainvälisiä tarkkailijoita ja journalisteja, mutta ei kuitenkaan Etyjistä. 
Näin näyttää käyvän myös Krimillä. Erona on se, että Transnistriaan ei Etyjin vaalitarkkailijoita lähtenyt, mutta Krimille ei Etyjin tarkkailijoita päästetä. 
Krimillä on nyt sekava joukko erilaisia asevoimia. Transnistriassa on niin omia, Moldovan kuin Venäjänkin joukkoja. Venäläisiä pidetään miehitysjoukkoina eikä Moldovan perustuslain mukaan sen alueella saisikaan olla vieraita joukkoja, mutta ne ovat siellä vuoden 1992 Transnistrian sodan jälkeen tehdyn aseleposopimuksen nojalla rauhanturvajoukkoina. 
Venäjä on suhtautunut vältellen Tiraspolin haluun liittyä osaksi Venäjää. Transnistria sopinee Venäjälle pelinappulaksi jarruttamaan sitä, että Moldova lähentyisi Euroopan unionia tai – mikä vielä pahempaa – Natoa. Ellei Krimiä nyt suorastaan liitetä osaksi Venäjää, sen rooli voi muodostua samanlaiseksi suhteessa Ukrainaan. 
Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi on käyty lukuisia neuvotteluja, mutta tuloksetta. On jopa esitetty, että ratkaisun puute voi olla parempi kuin huono ratkaisu.  Huonoin on aseellinen. Sopii toivoa, että Krimillä päästään rauhanomaiseen ratkaisuun eikä Krimistä tule uutta ja hankalaa jäätynyttä konfliktia. 

Tuleeko Krimistä seuraava jäätynyt konflikti?  

Krim - ja se Oolannin sota

Viikko sitten tiistaina Jyrki Kuusirati kirjoitti: 

Ilta-Sanomien juttu ”Tutkija: Leimahtaako heti Ukrainan jälkeen Transnistriassa” viittasi dekaani Arto Mustajoen 3.3.2014 ilmestyneeseen blogikirjoitukseen ”Nyt Krim – seuraavaksi Transnistria? 
Nyt kun Krimin alueparlamentti on tehnyt päätöksen itsenäistyä jo ennen alueen itsenäistymisestä järjestettävää kansanäänestystä, on syytä tarkastella sitä, mitä on tapahtunut Transnistriassa – varsinkin kun Krimin alueparlamentin päätöksen ilmeisenä ja lopullisena tavoitteena on liittyä Venäjän federaatioon. 
Kysymys ei kuitenkaan kuulu, leimahtaako Krimin jälkeen Transnistriassa, vaan kysymys kuuluu, tuleeko Krimistä samanlainen jäätynyt konflikti kuin Transnistriasta
Transnistria, jonka pääkaupunki on Tiraspol, on yksi jäätyneistä konflikteista. Jäätyneet eli jähmettyneet konfliktit ovat suuren ja mahtavan Neuvostoliiton hajotessa syntyneitä ”jakomieliseen tilaan tipahtaneita epävaltioita”. Muita jäätyneitä konflikteja ovat Georgian kansainvälisesti tunnustettuun alueeseen kuuluvat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joista Georgia ja Venäjä kiistelevät, sekä Vuoristo-Karabah, jonka asemasta Armenia ja Azerbaidzhan kiistelevät. Moldovan tasavallan kansainvälisoikeudellisesti tunnustettujen rajojen sisällä oleva Transnistria on näistä jäätyneistä konflikteista lähinnä Euroopan unionia. Se on kapea kaistale maata Moldovan ja Ukrainan välissä, ja se sijaitsee Dnestr- eli Nistrujoen vasemmalla rannalla. 
Oman näkemyksensä mukaan Transnistria ei ole separatistinen epävaltio, koska se julistautui itsenäiseksi nyt jo hajonneesta Neuvostoliitosta syyskuussa 1990 – sen jälkeen, kun Moldavian sosialistisen neuvostotasavallan parlamentti oli antanut oman suvereenisuusjulistuksensa kesäkuussa 1990. Vasta seuraavana vuonna Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta julistautui itsenäiseksi Moldovan tasavallaksi. Oman näkemyksensä mukaan Transnistria – Dnestrin moldavialainen tasavalta – oli tuolloin jo itsenäinen, joka täyttää kaikki itsenäisen valtion tunnusmerkit. 
Transnistria nojaa itsenäisyytensä – ja sen kanssa ristiriidassa olevan halunsa liittyä osaksi Venäjän federaatiota – neljään peruspilariin. Nämä pilarit ovat kansojen itsemääräämisoikeus, Moldovasta erillinen historia, Transnistrian erityisyys verrattuna Moldovaan ja Molotovin–Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurausten purkaminen
Krimin alueparlamentti ei voi vedota Molotovin–Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurausten purkaminen tai peruuttaminen, mutta Krim voi vedota siihen, että se oli ukrainalaisen Nikita Hrutševin lahja Venäjältä Ukrainalle vuonna 1955. Transnistria kuului oman näkemyksensä mukaan Moldaviaan vain vuodet 1940–1990. Näin ollen sekä Transnistria että Krim voivat ainakin omasta mielestään perustellusti vedota erilliseen historiaan – Transnistria Moldovasta ja Krim Ukrainasta. 
Transnistria vetoaa erityisyyteensä eli muun muassa siihen, että siellä on kolme tasavahvaa kansallisuutta – moldovalaiset, venäläiset ja ukrainalaiset – toisin kuin Moldovassa. Myös Krim voi vedota siihen, että se on väestökoostumukseltaan erilainen kuin Ukraina. 
Omaa itsenäisyyttään perustellessaan Transnistria vetoaa kansojen itsemääräämisoikeuteen, mutta se on sitten toinen juttu, ovatko transnistrialaiset eli dnestriläiset kansa vai ei ja kuinka todellinen tuo kansakunta on. Sitä samaa voi kysyä myös krimiläisiltä. Sen Transnistria sen sijaan ohittaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassaan tarkoittama itsemääräämisoikeus ei välttämättä tarkoita itsenäistymistä, ja saman kiusallisen varauksen näyttää ohittavan myös Krim. Dnestriläisen tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus menee alueelliseen koskemattomuuden edelle, ja samoin näytään ajateltavan myös Krimillä. 
Krimin itsenäistymistä koskevan kansanäänestyksen alla kannattaa muistaa, että myös Transnistriassa on järjestetty kansanäänestyksiä alueen itsenäisyydestä. Esimerkiksi syyskuussa 2006 järjestetyssä kansanäänestyksessä voitti kanta, jonka mukaan Transnistria haluaa itsenäistyä ja liittyä osaksi Venäjää. Nämä vaalit olivat dnestriläisen näkemyksen mukaan reilut ja rehelliset, vaikka Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö jo etukäteen väitti toisin ja kieltäytyi lähettämästä vaalitarkkailijoita. Kansanäänestystä oli dnestriläisen kertoman mukaan seuraamassa satoja kansainvälisiä vaalitarkkailijoita ja ulkomaalaisia journalistia, mutta ei yhtään tarkkailijaa Etyjistä. 
Näin näyttää käyvän myös Krimillä. Erona Krimissä järjestettävään kansanäänestykseen on se, että Transnistriaan ei Etyjin vaalitarkkailijoita lähtenyt, mutta Krimille ei Etyjin vaalitarkkailijoita päästetä. 
Krimillä on nyt sekava joukko erilaisia asejoukkoja. Transnistriassa on kolmenlaisia rauhanturvajoukkoja: Tiraspolin hallinnon omia dnestriläisiä joukkoja, Moldovan tasavallan joukkoja ja Venäjän asevoimien joukkoja. Venäläisiä asejoukkoja pidetään usein miehitysjoukkoina eikä Moldovan tasavallan perustuslain mukaan sen alueella saakaan olla vieraan vallan joukkoja, mutta ne ovat siellä vuonna 1992 käydyn Transnistrian sodan jälkeen tehdyn aseleposopimuksen nojalla. Kaikkien näiden joukkojen tehtävänä oli estää konfliktin jatkuminen. Transnistrian jäätyneen konfliktin ratkaisemiseksi on käyty koko ajan lukuisia neuvotteluja konfliktin eri osapuolten kesken, mutta toistaiseksi tuloksetta. 
Venäjän suhtautuminen Tiraspolin hallinnon haluun liittyä osaksi Venäjään on ollut välttelevää. Transnistria sopinee Venäjälle paremmin pelinappulana suhteessa Moldovaan, ettei Moldova lähentyisi Euroopan unionia ja – mikä vielä pahempaa – Natoa. Samanlaiseksi tullee myös Krimin osa suhteessa Ukrainaan. 
Tässä vaiheessa ei voi tietää, leimahtaako Krimillä esimerkiksi Transnistrian sotaan verrattava lyhyeksi jäävä sota, ja tulisiko Krimistä sen jälkeen samanlainen jäätynyt konflikti kuin Transnistria on nyt. Tällöin Krimin osaksi jäisi olla Venäjän pelinappula suhteessa Ukrainaan, mikä osaltaan jarruttaisi Ukrainan haluja lähentyä länttä. 
Transnistrian jäätyneen konfliktin kohdalla on joskus todettu, että usein se, ettei tehdä minkäänlaista ratkaisua, on parempi ratkaisu kuin se, että tehdään huono ratkaisu.  Huonoin ratkaisu on sotilaallinen. Näin ollen voi vain toivoa, että eri osapuolten kesken käydyt neuvottelut onnistuvat niin, että päästään rauhanomaiseen ratkaisuun eikä Krimistä tule uutta jäätynyttä konfliktia. 

Ja se Oolannin sota oli kauhia...