Kaikki tiet vievät Transnistriaan

Jyrki Kuusirati kirjoitti 4.8.2014 kommenttiinsa ”Kaikki tiet vievät Transnistriaan” Peter Lodeniuksen Kansan Uutisten Viikkolehdessä 25.7.2014 julkaistuun artikkeliin ”Erehdyksiä joita ei voi tapahtua – Informaatiosodan sirpaleita Ukrainassa” ainakin yhden kirjoitusvirheen, joka tässä täytyi korjata.

Peter Lodenius kirjoitti artikkelissaan ”Erehdyksiä joita ei voi tapahtua – Informaatiosodan sirpaleita Ukrainassa” kenraaliluutnantti Vladimir Antjufejevista, joka on vaikuttanut ennen muun muassa Transnistriassa ja nyt Donbassin alueella Ukrainassa. Transnistrian eli Dnestrin moldavialaisen tasavallan turvallispalvelua Antufejev johti siihen saakka, kunnes Transnistrian pitkäaikainen päämies Igor Smirnov joutui väistymään tehtävästään, ja Transnistrian presidentinvaaleissa valituksi tuli Jevgeni Shevtšuk. 

Transnistriassa ovat vaikuttaneet myös monet muut, joiden nyt tiedetään toimivan Ukrainassa. Suomalainen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta 3/2014 kertoi artikkelissaan ”Sodan PR-haamut” ja Helsingin Sanomat jutussaan ”Työnä ja kutsumuksena tappaminen” 31.5.2014, että eversti Igor Girkin/Strelkov aloitti sotilasuransa Transnistriassa vuonna 1992. 

Samainen Novaja Gazeta kertoi Igor Girkinin paitsi olleen Krimillä vapaaehtoisten joukossa myös pitäneen yhteyttä Krimin pääministeri Aksjonoviin, ja Helsingin Sanomat kertoi, että Girkin osallistui Krimin alueparlamentin miehitykseen Simferopolissa. Aikakauslehti Timen artikkelista ”Putin’s Man in Crimea Is Ukraine’s Worst Nightmare” 10.3.2014 selviää se, että myös Krimin nykyisellä pääministeri Sergei Aksjonovilla on vahvat transnistrialaiset juuret: hänen isänsä – entinen puna-armeijan upseeri – palveli 1980-luvun lopulla Neuvosto-Moldaviassa ja vaikutti Moldovassa vielä sen itsenäistyessä. Ennen Transnistrian sotaa Sergei Aksjonov muutti Krimille.  

Mielenkiintoista on myös se, että esimerkiksi Venäjän Äänen juhannuksen 2014 jälkeen julkaistun jutun ”Donetskin ja Luhanskin tasavallat yhdistyvät Kansantasavaltojen liitoksi” kartassa kuuluu Novorossijaan Itä- ja Etelä-Ukrainan lisäksi myös paljon muuta. Tämän kartan mukaan siihen kuuluisi myös Krim. Eikä siinä vielä kaikki: Venäjän Äänen kartalla Uuden Venäjän länsiraja ei ulottuisi ainoastaan Dnestrjokeen saakka, jolloin Novorossijaan kuuluisi Transnistria, vaan Uusi Venäjä ulottuisi Dnestrjoen oikealle rannalle, jolloin siihen kuuluisi myös Moldova!  

Kaikki tiet vievät Transnistriaan. 

Uusi Venäjä Venäjän Äänessä 25. kesäkuuta 2014. 

Sitä en sentään tiedä (enkä myöskään ota selvää), pitääkö edellä mainitun kenraaliluutnantin sukunimi translitteroida Antjufejev vai Antufejev.

Krim - Donbass - Transnistria: "Kovempia pakotteita"

Maanantaina 2. kesäkuuta kirjoitti Jyrki Kuusirati:

Teppo Tiilikaisen ”Kovempia pakotteita” (SK 22/30.5.2014) kaipaa muutamia tarkennuksia ainakin Transnistriaa koskien.

Transnistria ei oman näkemyksensä mukaan itsenäistynyt ”yksipuolisesti Moldovasta 1991”, vaan se antoi itsenäisyysjulistuksensa jo vuonna 1990. Samana vuonna Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta antoi oman suvereenisuusjulistuksensa, mutta se julistautui itsenäiseksi Moldovan tasavallaksi vasta vuotta myöhemmin, vuonna 1991. Tällöin Transnistria oli ollut jo vuoden enemmän tai vähemmän itsenäisenä. Transnistrian sota käytiin vuonna 1992, jonka jälkeen solmittu aselepo jätti alueen tilanteen silleen. 

Transnistrian jäätyneen konfliktin ratkaisemiseksi on tehty lukuisia ratkaisuyrityksiä konfliktin eri osapuolten kesken, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tosin usein se, ettei saada aikaan minkäänlaista ratkaisua, voi olla parempi vaihtoehto kuin se, että saadaan aikaiseksi huono ratkaisu. Sotilaallinen ratkaisu olisi se kaikkein huonoin.

Se on sitten toinen juttu, että Krimin nykyisellä pääministerillä Sergei Aksjonovilla samoin kuin nykyisellä Donbassin nostoväen komentajalla Igor Strelkov-Girkinillä – joka aiemmin osallistui Krimin alueparlamentin miehitykseen Simferopolissa – on kummallakin menneisyytensä myös Transnistriassa.

Kuusiratin kommenti Tiilikaisen kirjoitukseen "Ukrainan ulkoministeri: Venäjän painostaminen vaatii kovempia pakotteita" on luettavissa myös Suomen Kuvalehden verkkosivuilla.

Kosovon ja Krimin karttoja katsellessa: Kosovo - Krim - Donbass - Transnistria

16. maaliskuuta 2014 kirjoitti Jyrki Kuusirati:

Krim – seuraava jäätynyt konflikti?  

Sunnuntain Helsingin Sanomat kertoi, että Krimin erohaluista on lännen ja Venäjän totuudet. Nämä totuudet vaatinevat muutaman tarkennuksen.  

Krimin kriisi muistuttaa Neuvostoliiton hajotessa syntyneitä niin sanottuja jäätyneitä konflikteja. Muita jäätyneitä konflikteja ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joista Georgia ja Venäjä kiistelevät, sekä Vuoristo-Karabah, josta Armenia ja Azerbaidzhan ovat sotineet. Näiden alueiden valtiollinen ja oikeudellinen asema on vähintään epäselvä.  

Transnistria on näistä konflikteista lähinnä Euroopan unionia. Se on kapea kaistale maata Moldovan ja Ukrainan välissä, Dnestrjoen vasemmalla rannalla, Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä.  

Venäjä vertaa Krimiä Kosovoon, joka itsenäistyi yksipuolisella ilmoituksella Serbiasta vuonna 2008. Kosovo-kortti oli käytössä myös silloin, kun Transnistria Venäjän myötävaikutuksella propagoi oman itsenäisyytensä puolesta vuosina 2006–2008. 

Kosovon lippu. 

Se, että Venäjä vastusti Kosovon itsenäisyyttä eikä tunnusta sitä, ei ole mikään ihme. Venäjä ei ymmärrä lännen kantaa, jonka mukaan Kosovo ja Krim ovat kaksi toisistaan poikkeavaa tapausta. Venäjän mukaan Kosovon itsenäistyminen ei kuitenkaan ollut yksittäistapaus, vaan se oli nimenomaan ennakkotapaus, joka avasi Pandoran lippaan myös muille itsenäisyyttä haluaville alueille itsenäistyä.  

Ennakkotapauksen pelossa Kosovon itsenäistymistä eivät ole tunnustaneet myöskään muutamat länsimaat, jotka pelkäsivät sen johtavan voimistuviin itsenäistymisvaatimuksiin omissa maissaan. Koska Kosovo on Venäjän näkemyksen mukaan ennakkotapaus, se on avannut Pandoran lippaan niin edellä mainittujen jäätyneiden konfliktien kuin Kriminkin itsenäisyydelle.  

Transnistrian itsenäisyyden yksi peruspilari on kansojen itsemääräämisoikeus. On sitten toinen juttu, ovatko esimerkiksi transnistrialaiset tai krimiläiset kansakunta vai ei. Sen kiusallisen varauksen, että YK:n peruskirjan tarkoittama itsemääräämisoikeus ei välttämättä tarkoita alueen itsenäistymistä, sekä Transnistria että Krim ohittavat. Molempien tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus menee kummankin emämaan alueellisen koskemattomuuden edelle.  

Krimin kartta. 

Myös Transnistriassa on järjestetty kansanäänestyksiä alueen itsenäisyydestä, jotka muistuttavat Krimillä sunnuntaina järjestettyä kansanäänestystä. Esimerkiksi vuonna 2006 Transnistriassa järjestetyssä äänestyksessä voitti kanta, jonka mukaan Transnistria haluaa ”itsenäistyä” – ja liittyä osaksi Venäjää. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö väitti tuolloin jo etukäteen kansaäänestystä epäreiluksi ja kieltäytyi lähettämästä vaalitarkkailijoita. Transnistrian mukaan paikalla oli satoja kansainvälisiä tarkkailijoita ja journalisteja, mutta ei kuitenkaan Etyjistä.  

Näin näyttää käyvän myös Krimillä. Erona on se, että Transnistriaan ei Etyjin vaalitarkkailijoita lähtenyt, mutta Krimille ei Etyjin tarkkailijoita päästetty.  

Krimin kansanäänestyksestä ja pyrkimyksistä liittyä Venäjään on päättänyt Krimin aluehallinto, joka Helsingin Sanomien mukaan nousi epädemokraattisesti valtaan Ukrainan vallankumouksen jälkeisessä sekasorrossa. Krimin pääministeriksi valittu Venäjän-mielinen Sergei Aksjonov on mielenkiintoinen linkki Transnistrian ja Krimin välillä. Time-lehden mukaan ulkovenäläinen Aksjonov ei ole koskaan asunut Venäjällä, ja Krimille hän on muuttanut Transnistriasta, jossa hänen isänsä palveli vuoden 1992 Transnistrian sodassa Venäjän upseerina. 

Venäjä on suhtautunut vältellen Transnistrian haluun liittyä osaksi Venäjää, mutta Krimillä tilanne on toinen. Transnistria sopinee Venäjälle pelinappulaksi jarruttamaan sitä, että Moldova lähentyisi Euroopan unionia tai – mikä vielä pahempaa – Natoa. Ellei Krimiä nyt suorastaan liitetä osaksi Venäjää, sen rooli voi muodostua samanlaiseksi suhteessa Ukrainaan.  

Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi on käyty lukuisia neuvotteluja, mutta tuloksetta. On jopa esitetty, että ratkaisun puute voi olla parempi kuin huono ratkaisu.  Huonoin ratkaisu on aseellinen. Sopii toivoa, että Krimillä päästään rauhanomaiseen ratkaisuun eikä Krimistä tule uutta ja hankalaa jäätynyttä konfliktia. 

Onko Donbassin alue seuraava Krim? Oli eli ei, se on ainakin käynyt selväksi, että vuosien vitkasteluun ja jahkailuun ei enää ole aikaa niin kuin Transnistriassa jo vuodesta 1990. Kaikki käy kuin Krimillä: parlamentin päätös itsenäistymisestä ja Venäjään liittymisestä jo ennen kansanäänestyksen tulosta - ja kaikki tämä parissa päivässä niin ihanan suloisessa sekamelskassa.