Loppiaisaattona: Transnistria

Sunnuntaina 4. tammikuuta 2015 Jyrki Kuusirati kommentoi kahta Demarin juttua - ja tietysti tapansa mukaan pahasti myöhässä. Ensimmäinen Demarin jutuista, jota Kuusirati kommentoi, oli otsikoltaan Pääministeri väläyttää Ylelle: "Pelaamme kahta korttia":

Jyrki Kuusiratin yleisönosastokirjoitus Suomen Kuvalehdessä. 

. 

Jäätyneiksi tai jähmettyneiksi konflikteiksi kutsutaan vanhojen neuvostotasavaltojen alueilla olevia ongelma-alueita. Nämä ongelma-alueet ovat ”jakomieliseen tilaan tipahtaneita epävaltioita” ja ”osoitus siitä, ettei Neuvostoliiton raunioita rakenneta uusiksi, toimiviksi alueiksi hetkessä - eikä edes vuosikymmenessä” (Helsingin Sanomat 23.10.2006). Jäätyneellä konfliktilla tarkoitetaan konfliktia, jolle ei ole löydetty ratkaisua, mutta jonka aiheuttamat asetelmat ovat jääneet voimaan.  

Jäätyneitä konflikteja ovat Vuoristo-Karabahin enklaavi (jonka asemasta Armenia ja Azerbaidzhan kiistelevät), Moldovan kansainvälisesti tunnustettuun alueeseen kuuluva Transnistria sekä Georgian kansainvälisesti tunnustettuun alueeseen kuuluvat Etelä-Ossetia ja Abhasia (joista molemmista Georgia ja Venäjä kiistelevät). Transnistria on näistä nykyisistä jäätyneistä konflikteista lähimpänä Euroopan unionin rajoja.  

Transnistrian jäätyneen konfliktin ratkaisemisyrityksissä ovat olleet mukana myös muutamat suomalaiset, muun muassa ulkomininisterit Ilkka Kanerva ja hänen seuraajansa Alexander Stubb, kun he toimivat Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajina. Kun ulkoministeri Stubb vieraili Moskovassa huhtikuussa 2008 Sergei Lavrovin luona, Stubb kiinnitti erityistä huomiota sekä Moldovan Transnistriassa että Georgian Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa jatkuvien jäätyneitten konfliktien sovitteluun.  

Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi on käyty lukuisia neuvotteluja, mutta tuloksetta. On jopa esitetty, että ratkaisun puute voi olla parempi kuin huono ratkaisu. Huonoin ratkaisu on tietysti aseellinen. Sopii toivoa, että myös muualla - niin Krimillä kuin Itä-Ukrainassakin - päästäisiin rauhanomaiseen ratkaisuun eikä kummastakaan tulisi uutta ja hankalaa jäätynyttä konfliktia.

Tarzan Blochin mielestä olisi pitänyt sanoa, että pelaamme kaksilla korteilla, mutta Alex Stubb sanoi sen toisin. Suomessa on sananvapaus.

Toinen Demarin juttu, jota Kuusirati kommentoi, oli Kanerva: "Pitäisikö Ukrainaan perustaa varsinainen rauhanturvaoperaatio?":

Se on totta, että Moskova horjuttaa naapuriensa alueellista koskemattomuutta paitsi Ukrainassa myös Moldovassa ja Georgiassa. Tosin Moskovan mielestä länsi itse horjutti alueellista koskemattomuutta jo silloin, kun länsi tunnusti Kosovon eroamisen ja itsenäistymisen Serbiasta.  

Ukrainan lisäksi Moskova horjuttaa naapuriensa alueellista koskemattomuutta Moldovan kansainvälisesti tunnustettuun alueeseen kuuluvassa Transnistriassa sekä Georgian kansainvälisesti tunnustettuun alueeseen kuuluvissa Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.  

Moldovan ja Ukrainan väliin jäävässä Transnistriassa sodittiin vuonna 1992 ja Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa vuonna 2008, mutta kaikki konfliktit ovat jääneet ratkaisematta. Näistä kolmesta jäätyneestä konfliktista Euroopan unionia lähinnä on Transnistrian jäätynyt konflikti.  

Separatistinen Transnistria perustelee enemmän tai vähemmän aidon itsenäisyytensä ja itsenäisyysvaatimuksensa neljällä peruspilarilla, joista yksi on kansojen itsemääräämisoikeus. Transnistrialaisen näkemyksen mukaan kansojen itsemääräämisoikeus menee alueellisen koskemattomuuden edelle.  

Se on kokonaan toinen juttu, ovatko Etelä-Ossetia ja Abhasia sekä monikielinen Transnistria sellaisia kansakuntia, joilla olisi Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan takaama kansojen itsemääräämisoikeus. Eikä itsemääräämisoikeus välttämättä tarkoita valtiollista itsenäistymistä.  

Edellä mainitut kolme separatistista tasavaltaa käyttäytyvät kuitenkin itsenäisten valtioiden tavoin, mutta ne ovat itsenäisiä ainoastaan de facto. Näiden kolmen enemmän tai vähemmän itsenäisen tasavallan pitäisi paitsi täyttää itsenäisen valtion tunnusmerkit myös saada itsenäisyydelleen laaja kansainvälinen tunnustus. Venäjän lisäksi vain muutama Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltio on tunnustanut Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden, mutta Transnistrian itsenäisyyttä ei yksikään.  

Syy siihen, että kansainvälisen yhteisön tahi lännen tunnustamista ei näiden tasavaltojen itsenäisyysvaatimuksille heru, johtuu siitä, että länsi näkee niissä Kremlin ketunhännän kainalossa. Niin on, jos siltä näyttää.  

Tässä itä-länsi-ottelussa itä vastaa samalla mitalla: idän mukaan länsi syyllistyy kaksoisstandardeihin, kun länsi ei salli muiden käyttäytyä samoin kuin länsi itse käyttäytyy, ja Transnistrian ja Venäjän mukaan länsi itse horjutti alueellista koskemattomuutta jo silloin, kun se tunnusti Kosovon eron ja itsenäistymisen Serbiasta.

Kokoomuslainen Verkkouutiset otsikoi joulun alla: Keskustan Väyrynen puolustaa Venäjää "jäätyneissä konflikteissa". Blogissaan Paavo Väyrynen kirjoitti muun muassa Transnistriasta: 

Moldovaan kuuluvan Transnistrian kriisi alkoi Väyrysen mukaan siksi, että "Moldovassa hyväksyttiin kielilaki, jonka Transnistriassa asuvat venäläiset ja muut kansalliset vähemmistöt kokivat uhkaavan heidän asemaansa ja oikeuksiaan". Tässäkin tapauksessa "tukea" tuli maassa olleilta venäläisjoukoilta.  

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan Transnistria on käytännössä Venäjän vallan alainen alue.  

Väyrysen mukaan Transnistria julistautui itsenäiseksi ja puolustautui Moldovan turvallisuusjoukkoja vastaan. Transnistrian ovat kuitenkin tunnustaneet ainoastaan muut jäätyneiden konfliktien alueet: Vuoristo-Karabah, Etelä-Ossetia sekä niin ikään Georgiasta itsenäiseksi julistautunut Abhasia.  

Väyrysen mukaan samasta asiasta on kyse Ukrainan kriisissä.

Kirjoittipa Väyrynen esityksensä sitten "kansainvälisten suhteiden dosenttina, jolla on sekä vapaus että velvollisuus esittää myös ennakkoluulottomia ajatuksia" tai olivatpa hänen puheensa suomettuneisuutta tai väyrystelyä, eivät Väyrysen puheet ole aivan väyrystä. Kyllä meidän täytyy ymmärtää, kuinka Venäjä ajattelee ja toimii - mutta hyväksyä niitä ajatuksia ja toimia ei tarvitse. 

Sana sunnuntaiksi: ensimmäisenä adventtisunnuntaina tuomiosunnuntaista

Viikko sitten sunnuntaina oli kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, tuomiosunnuntai, jota kutsutaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi.

Tuomiosunnuntaina kävi oveni takana jehovia. Tuomiosunnuntai on jehoville sopiva ajankohta, koska millennialisteja kiinnostavat lopun ajat ja viimeinen tuomio. 

Fingerpori 22.2.2010 © Pertti Jarla. 

Tosin monikkomuoto jehovia on väärä, koska on vain yksi Jumala, jonka nimi Jehovan todistajien mukaan on Jehova. Toisekseen, nuo Jehovan todistajat eivät suinkaan olleet partasuisia miehiä niin kuin tuossa Fingerporin sarjakuvassa, vaan he olivat naisia. 

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä (Matt. 25: 31-46) sanotaan, että Ihmisen Poika 

erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstin lopussa Jeesus sanoo, että toiset lähtevät 

iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. 

Tarinan opetus: kun paimen erottaa lampaat vuohista, nimenomaan heidät - jotka eivät ole antaneet nälkäiselle ruokaa ja janoiselle juomaa, ottaneet koditonta luokseen, vaatettaneet alastonta ja käyneet katsomassa sairasta ja vankia, vaan ovat eläessään olleet lampaita - asetetaan Kuninkaan valtaistuimen vasemmalle puolelle. 

Kaikki tiet vievät Transnistriaan

Jyrki Kuusirati kirjoitti 4.8.2014 kommenttiinsa ”Kaikki tiet vievät Transnistriaan” Peter Lodeniuksen Kansan Uutisten Viikkolehdessä 25.7.2014 julkaistuun artikkeliin ”Erehdyksiä joita ei voi tapahtua – Informaatiosodan sirpaleita Ukrainassa” ainakin yhden kirjoitusvirheen, joka tässä täytyi korjata.

Peter Lodenius kirjoitti artikkelissaan ”Erehdyksiä joita ei voi tapahtua – Informaatiosodan sirpaleita Ukrainassa” kenraaliluutnantti Vladimir Antjufejevista, joka on vaikuttanut ennen muun muassa Transnistriassa ja nyt Donbassin alueella Ukrainassa. Transnistrian eli Dnestrin moldavialaisen tasavallan turvallispalvelua Antufejev johti siihen saakka, kunnes Transnistrian pitkäaikainen päämies Igor Smirnov joutui väistymään tehtävästään, ja Transnistrian presidentinvaaleissa valituksi tuli Jevgeni Shevtšuk. 

Transnistriassa ovat vaikuttaneet myös monet muut, joiden nyt tiedetään toimivan Ukrainassa. Suomalainen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta 3/2014 kertoi artikkelissaan ”Sodan PR-haamut” ja Helsingin Sanomat jutussaan ”Työnä ja kutsumuksena tappaminen” 31.5.2014, että eversti Igor Girkin/Strelkov aloitti sotilasuransa Transnistriassa vuonna 1992. 

Samainen Novaja Gazeta kertoi Igor Girkinin paitsi olleen Krimillä vapaaehtoisten joukossa myös pitäneen yhteyttä Krimin pääministeri Aksjonoviin, ja Helsingin Sanomat kertoi, että Girkin osallistui Krimin alueparlamentin miehitykseen Simferopolissa. Aikakauslehti Timen artikkelista ”Putin’s Man in Crimea Is Ukraine’s Worst Nightmare” 10.3.2014 selviää se, että myös Krimin nykyisellä pääministeri Sergei Aksjonovilla on vahvat transnistrialaiset juuret: hänen isänsä – entinen puna-armeijan upseeri – palveli 1980-luvun lopulla Neuvosto-Moldaviassa ja vaikutti Moldovassa vielä sen itsenäistyessä. Ennen Transnistrian sotaa Sergei Aksjonov muutti Krimille.  

Mielenkiintoista on myös se, että esimerkiksi Venäjän Äänen juhannuksen 2014 jälkeen julkaistun jutun ”Donetskin ja Luhanskin tasavallat yhdistyvät Kansantasavaltojen liitoksi” kartassa kuuluu Novorossijaan Itä- ja Etelä-Ukrainan lisäksi myös paljon muuta. Tämän kartan mukaan siihen kuuluisi myös Krim. Eikä siinä vielä kaikki: Venäjän Äänen kartalla Uuden Venäjän länsiraja ei ulottuisi ainoastaan Dnestrjokeen saakka, jolloin Novorossijaan kuuluisi Transnistria, vaan Uusi Venäjä ulottuisi Dnestrjoen oikealle rannalle, jolloin siihen kuuluisi myös Moldova!  

Kaikki tiet vievät Transnistriaan. 

Uusi Venäjä Venäjän Äänessä 25. kesäkuuta 2014. 

Sitä en sentään tiedä (enkä myöskään ota selvää), pitääkö edellä mainitun kenraaliluutnantin sukunimi translitteroida Antjufejev vai Antufejev.

Krim - Donbass - Transnistria: "Kovempia pakotteita"

Maanantaina 2. kesäkuuta kirjoitti Jyrki Kuusirati:

Teppo Tiilikaisen ”Kovempia pakotteita” (SK 22/30.5.2014) kaipaa muutamia tarkennuksia ainakin Transnistriaa koskien.

Transnistria ei oman näkemyksensä mukaan itsenäistynyt ”yksipuolisesti Moldovasta 1991”, vaan se antoi itsenäisyysjulistuksensa jo vuonna 1990. Samana vuonna Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta antoi oman suvereenisuusjulistuksensa, mutta se julistautui itsenäiseksi Moldovan tasavallaksi vasta vuotta myöhemmin, vuonna 1991. Tällöin Transnistria oli ollut jo vuoden enemmän tai vähemmän itsenäisenä. Transnistrian sota käytiin vuonna 1992, jonka jälkeen solmittu aselepo jätti alueen tilanteen silleen. 

Transnistrian jäätyneen konfliktin ratkaisemiseksi on tehty lukuisia ratkaisuyrityksiä konfliktin eri osapuolten kesken, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tosin usein se, ettei saada aikaan minkäänlaista ratkaisua, voi olla parempi vaihtoehto kuin se, että saadaan aikaiseksi huono ratkaisu. Sotilaallinen ratkaisu olisi se kaikkein huonoin.

Se on sitten toinen juttu, että Krimin nykyisellä pääministerillä Sergei Aksjonovilla samoin kuin nykyisellä Donbassin nostoväen komentajalla Igor Strelkov-Girkinillä – joka aiemmin osallistui Krimin alueparlamentin miehitykseen Simferopolissa – on kummallakin menneisyytensä myös Transnistriassa.

Kuusiratin kommenti Tiilikaisen kirjoitukseen "Ukrainan ulkoministeri: Venäjän painostaminen vaatii kovempia pakotteita" on luettavissa myös Suomen Kuvalehden verkkosivuilla.

Kansan kaikuja Pohjois-Suomesta: vaikuttamalla vaikutat!

Yleisönosasto on Wikisanakirjan mukaan sanomalehden tai muun julkaisun osasto, jossa julkaistaan mielipidekirjoituksia. Mielipidekirjoitus on ajankohtainen ja keskusteleva "oma uusi mielipide taikka vastaus esitettyyn mielipiteeseen eli vastine". Sanomalehti Kalevassa on ollut vuosien varrella muutama ihan hyvä yleisönosastokirjoitus, muun muassa alla olevat Jyrki Kuusiratin kolme kirjoitusta.

Kuusrock oli Oulun Kuusisaaressa vuosina 1973–1991 järjestetty musiikkifestivaali, jonka mahdolliset ja mahdottomat meluhaitat puhuttivat koko sen historian ajan. Heinäkuun 1983 Kuusrockin jälkeen julkaistussa Kalevassa oli yleisönosastokirjoitus "Kuusrockin jyminä entistä ehompaa", joka otsikkonsa mukaisesti keskittyi Kuusrockin meluhaittoihin, mutta myös toinen, Jyrki Kuusiratin kirjoittama yleisönosastokirjoitus, jossa otettiin kantaa Kalevan kuusrokkaajia koskevaan alkoholiuutisointiin:

Rokkarit rattijuoppojakin? 

Tiistain 19.7. Kalevassa olleessa jutussa "Kymmenen kuusrokkaajaa väräytti alkometrin viisaria" annettiin Kuusrock-yleisöstä kyseenalainen kuva. Oliko toimittajan tarkoitus mustamaalata rock-yleisöä antamalla yhtäältä epätarkkaa, toisaalta hyvinkin tarkkaa tietoa?  

Tarkkaa oli se, että kolmen rattijuopon lisäksi mainittiin seitsemän väräyttäneen alkometrin viisaria. Rattijuoppouteenhan nämä seitsemän eivät syyllistyneet. Epätarkkaa oli se, ettei mainittu kuinka monta "Oulussa Kuusrockin yhteydessä" puhalletusta 460 autoilijasta tai kolmesta rattijuoposta todella oli kuusrokkaajia. Näin saatiin rokkaajat leimattua rattijuopoiksikin. 

Rockmusiikin lisäksi ruotsi puhuttaa - varsinkin niin sanottu pakkoruotsi, jota tosin ilahduttavan moni myös hyötyruotsiksi kutsuu. Perjantaina, syyskuun 14. päivänä 2001 oli sanomalehti Kalevassa edellä mainitun Jyrki Kuusiratin yleisönosastokirjoitus, joka oli vastine ainakin kahteen Kalevassa aiemmin esitettyyn mielipiteeseen:

Jari Elsilän pilapiirros sanomalehti Kalevassa. 

Fiktiota ruotsista  

Ruotsin valinnaisuuden perustelemiseksi on esitetty mitä erilaisimpia väitteitä. Ruotsin kieli on syypää esimerkiksi yliopisto-opintojen venymiseen. Tuottaahan kaksi opintoviikkoa ruotsia monelle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia selviytyä 160 opintoviikon opinnoista.
Kovin tuttu on myös väite, että pakkoruotsi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja näin estää muitten kielten oppimisen. 

Tähänastisista paras on kuitenkin tiistain yleisönosastokirjoitus Faktaa suomeksi. Erityisopettajan mukaan "pakkoruotsi" aiheuttaa oppimisvaikeuksien lisäksi myös itsetunto-ongelmia sekä kyvyttömyyttä ilmaista tunteitaan, minkä takia ei "kohteliasta kielenkäyttöä ole kuultu vuosikymmeniin". Aiheuttaako siis ruotsi myös kiroilua - suomeksi? Entä mitä kauheaa mahtaakaan aiheuttaa yliannostus? 

Pilapiirtäjä Jarin eli Jari Elsilän pilapiirroksen kuvateksti "Pakkoruotsin rinnalle on saatava pakkosuomi" ei liittyne Jyrki Kuusiratin mainitsemaan yleisönosastokirjoitukseen "Faktaa suomeksi", koskapa pilapiirroksen kuvakaapattu lehtijuttu "Osa pojista ei opi kirjoittamaan peruskoulussa" on julkaistu Helsingin Sanomissa kymmenen vuotta myöhemmin, huhtikuussa 2011.

Rockmusiikin ja pakkoruotsin lisäksi myös puhelinmyynti puhuttaa. Keskiviikkona, 31. heinäkuuta 2002 oli Kalevassa seuraavanlainen, Jyrki Kuusiratin ilmeisen aitoon lauantaiaamun kokemukseen perustuva Lukijan mielipide:

Puhelinmyyntiä  

- B-lehdistä N.N., hyvää huomenta! 

- Kiitos, mutta emme osta mitään. 

- Mutta mahtaako M.M. olla paikalla? 

- Hänkään ei osta mitään. 

- Kiva, kun osaat puhua toisen puolesta. 

- Kyllä osaan, Näin on sovittu. 

- No, mukavaa päivänjatkoa! 

Kiva, kun soitit kotiini lauantaiaamuna! 

Tätä lyhyttä ja ytimekästä yleisönosastokirjoitusta seurasi varsin mittava yhteiskunnallisen keskustelun vyöry. Heti seuraavana päivänä, torstaina 1.8.2002 Oulu-lehti käsitteli lehtimyyjiä ja puhelinmarkkinointia pääkirjoituksessaan "Tilaat tai itket ja tilaat". Näkökulmansa lopuksi Oulu-lehden Virpi Hauhia kirjoitti:

Olen ilmoittanut itseni puhelinmarkkinoinnin estolistalle ja suosittelen sitä kaikille puhelinmarkkinointiin kyllästyneille. Vaikka se ei välttämättä poista kaikkia häirikkömyyjiä, eliminoi se ainakin suurimman osan. Toinen keino on heittäytyä todella tylyksi ja lyödä luuri korvaan heti kun kuulee, että kyseessä on lehtimyyjä. Varo vain, ettet jää kuuntelemaan. 

Kalevan Lukijan mielipiteessä oli perjantaina 2. elokuuta - kuin sattumalta juuri Kuusiratin syntymäpäivänä - yleisönosastokirjoitus "Yksi soitto riittää". Mielipidekirjoituksensa loppuhuipennukseksi Kempeleen Kai Tuominen kirjoitti:

Vain yhdellä puhelinsoitolla voi estää niin hyvin asialliset kuin - herätys, puhelinmyyjien kouluttaja - asiattomat puhelinmyyntiyritykset. Yksi kouluttamaton puhelinmyyjä tuhannenviidensadan joukossa on liikaa. 

Sunnuntain 4. elokuuta 2002 Kalevassa oli juttu "Puhelinmyynti ärsyttää monia kuluttajia - Markkinointi saatetaan pukea voittojen tai markkinatutkimusten muotoon", jonka yhteydessä oli myös henkilöjuttu "Asiakkaalle pitää jäädä hyvä mieli". Niin sitä pitää!

Eikä tässä vielä kaikki! Maanantain 5. elokuuta 2002 Kalevassa oli minigallupin Ärsyttääkö puhelinmyynti? tulokset: 112 vastaajasta 76 prosenttia oli vastannut, että ärsyttää.

Martti Servo & Napanderin sanoin: vaikuttamalla vaikutat! 

Kosovon ja Krimin karttoja katsellessa: Kosovo - Krim - Donbass - Transnistria

16. maaliskuuta 2014 kirjoitti Jyrki Kuusirati:

Krim – seuraava jäätynyt konflikti?  

Sunnuntain Helsingin Sanomat kertoi, että Krimin erohaluista on lännen ja Venäjän totuudet. Nämä totuudet vaatinevat muutaman tarkennuksen.  

Krimin kriisi muistuttaa Neuvostoliiton hajotessa syntyneitä niin sanottuja jäätyneitä konflikteja. Muita jäätyneitä konflikteja ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joista Georgia ja Venäjä kiistelevät, sekä Vuoristo-Karabah, josta Armenia ja Azerbaidzhan ovat sotineet. Näiden alueiden valtiollinen ja oikeudellinen asema on vähintään epäselvä.  

Transnistria on näistä konflikteista lähinnä Euroopan unionia. Se on kapea kaistale maata Moldovan ja Ukrainan välissä, Dnestrjoen vasemmalla rannalla, Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä.  

Venäjä vertaa Krimiä Kosovoon, joka itsenäistyi yksipuolisella ilmoituksella Serbiasta vuonna 2008. Kosovo-kortti oli käytössä myös silloin, kun Transnistria Venäjän myötävaikutuksella propagoi oman itsenäisyytensä puolesta vuosina 2006–2008. 

Kosovon lippu. 

Se, että Venäjä vastusti Kosovon itsenäisyyttä eikä tunnusta sitä, ei ole mikään ihme. Venäjä ei ymmärrä lännen kantaa, jonka mukaan Kosovo ja Krim ovat kaksi toisistaan poikkeavaa tapausta. Venäjän mukaan Kosovon itsenäistyminen ei kuitenkaan ollut yksittäistapaus, vaan se oli nimenomaan ennakkotapaus, joka avasi Pandoran lippaan myös muille itsenäisyyttä haluaville alueille itsenäistyä.  

Ennakkotapauksen pelossa Kosovon itsenäistymistä eivät ole tunnustaneet myöskään muutamat länsimaat, jotka pelkäsivät sen johtavan voimistuviin itsenäistymisvaatimuksiin omissa maissaan. Koska Kosovo on Venäjän näkemyksen mukaan ennakkotapaus, se on avannut Pandoran lippaan niin edellä mainittujen jäätyneiden konfliktien kuin Kriminkin itsenäisyydelle.  

Transnistrian itsenäisyyden yksi peruspilari on kansojen itsemääräämisoikeus. On sitten toinen juttu, ovatko esimerkiksi transnistrialaiset tai krimiläiset kansakunta vai ei. Sen kiusallisen varauksen, että YK:n peruskirjan tarkoittama itsemääräämisoikeus ei välttämättä tarkoita alueen itsenäistymistä, sekä Transnistria että Krim ohittavat. Molempien tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus menee kummankin emämaan alueellisen koskemattomuuden edelle.  

Krimin kartta. 

Myös Transnistriassa on järjestetty kansanäänestyksiä alueen itsenäisyydestä, jotka muistuttavat Krimillä sunnuntaina järjestettyä kansanäänestystä. Esimerkiksi vuonna 2006 Transnistriassa järjestetyssä äänestyksessä voitti kanta, jonka mukaan Transnistria haluaa ”itsenäistyä” – ja liittyä osaksi Venäjää. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö väitti tuolloin jo etukäteen kansaäänestystä epäreiluksi ja kieltäytyi lähettämästä vaalitarkkailijoita. Transnistrian mukaan paikalla oli satoja kansainvälisiä tarkkailijoita ja journalisteja, mutta ei kuitenkaan Etyjistä.  

Näin näyttää käyvän myös Krimillä. Erona on se, että Transnistriaan ei Etyjin vaalitarkkailijoita lähtenyt, mutta Krimille ei Etyjin tarkkailijoita päästetty.  

Krimin kansanäänestyksestä ja pyrkimyksistä liittyä Venäjään on päättänyt Krimin aluehallinto, joka Helsingin Sanomien mukaan nousi epädemokraattisesti valtaan Ukrainan vallankumouksen jälkeisessä sekasorrossa. Krimin pääministeriksi valittu Venäjän-mielinen Sergei Aksjonov on mielenkiintoinen linkki Transnistrian ja Krimin välillä. Time-lehden mukaan ulkovenäläinen Aksjonov ei ole koskaan asunut Venäjällä, ja Krimille hän on muuttanut Transnistriasta, jossa hänen isänsä palveli vuoden 1992 Transnistrian sodassa Venäjän upseerina. 

Venäjä on suhtautunut vältellen Transnistrian haluun liittyä osaksi Venäjää, mutta Krimillä tilanne on toinen. Transnistria sopinee Venäjälle pelinappulaksi jarruttamaan sitä, että Moldova lähentyisi Euroopan unionia tai – mikä vielä pahempaa – Natoa. Ellei Krimiä nyt suorastaan liitetä osaksi Venäjää, sen rooli voi muodostua samanlaiseksi suhteessa Ukrainaan.  

Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi on käyty lukuisia neuvotteluja, mutta tuloksetta. On jopa esitetty, että ratkaisun puute voi olla parempi kuin huono ratkaisu.  Huonoin ratkaisu on aseellinen. Sopii toivoa, että Krimillä päästään rauhanomaiseen ratkaisuun eikä Krimistä tule uutta ja hankalaa jäätynyttä konfliktia. 

Onko Donbassin alue seuraava Krim? Oli eli ei, se on ainakin käynyt selväksi, että vuosien vitkasteluun ja jahkailuun ei enää ole aikaa niin kuin Transnistriassa jo vuodesta 1990. Kaikki käy kuin Krimillä: parlamentin päätös itsenäistymisestä ja Venäjään liittymisestä jo ennen kansanäänestyksen tulosta - ja kaikki tämä parissa päivässä niin ihanan suloisessa sekamelskassa.

Ajan suunta: pelko ja viha

Kuka pelkää mustaa miestä on leikki, jota lapsena leikittiin.

Joulukuussa 2013 muuan oululainen turvallisuusvalvoja kaipasi etnistä rekisteriä Suomeen.

Tällä miehellä oli jo luokitteluehdotuskin valmiina: esimerkiksi suomensuomalainen, suomenruotsalainen, saamelainen, romani, muu eurooppalainen, afrikkalainen, aasialainen, monimuotoinen etninen tausta ja muu etninen tausta. Hän perusteli ehdotuksensa etnisestä rekisterönnistä muun muassa sillä, että samaan etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla.

Mies unohti yhden kansanryhmän: arjalaiset.

Muutamissa ihan fiksujen ihmisten kommenteissa tätä miestä mielipiteineen sanottiin hulluksi. Miksi? Älkäähän nyt, fiksut ja kouluja käyneet ihmiset! Joka toista haukkuu, on itse se. Sitä paitsi, on rumaa ja epäkohteliasta nimitellä toista. 

Eikä minusta kukaan ole hullu siksi, että on väärässä. Enkä ainakaan minä tee psykiatrisia eli lääketieteellisiä diagnooseja, koska silloin syyllistyisin puoskarointiin, jos niin tekisin. Täytyy muistaa myös se, että hullu ei ole vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan, koska on hullu - eikä hullu ole täysivaltainen. 

Muuten olen sitä mieltä, että tuollaiset rasistiset puheet ovat vääriä ja vastustettavia, mutta valitettavasti tuollaiset puheet ovat koko ajan yleistyneet. 

Ookko nää Oulusta? Pelekääkkö nää polliisia? 

Kuvanveistäjä Kaarlo Mikkosen ensimmäinen julkinen veistos, Toripolliisi (1987). 

Joulukuussa 2013 muuan helsinkiläinen poliisimies esitti, että huonoiten käyttäytyvät kaupungin vuokra-asukkaat pitäisi sijoittaa samoille asuinalueille. "Kun muuten ei ole onnistuttu, niin oikein viranomaisten voimin tehtäisiin slummeja Helsinkiin", vastasi siihen saman tien saman kaupungin asuntopolitiikasta vastaava apulaiskaupunginjohtaja. 

Ensin mainitun oululaisen turvallisuusvalvojan etnisestä luokitteluehdotuksesta sanoi Uuninpankkopoika, itse virkki, noin nimesi: 

Ihan vakavasti puhuen ihmetyttää kansanedustajan jatkuva touhuaminen epämääräisten etnisten ongelmien parissa. Eikö tämä kansan valitsema edustaja tosiaankaan ole kiinnostunut mistään muusta? Tiedän vetäneeni natsikortin, mutta tein sen tahallani. Jossain vaiheessa asioita pitää ruveta kutsumaan niiden oikealla nimellä. 

Lasketaanpa yhteen etninen rekisteröinti ja ghettojen luominen? Niinpä... Voiko tosiaan aina olla kyse yksittäistapauksista, kun aina nämä yhdet ja samat yhden ja saman porukan miehet - ja vieläpä kansanedustajat - kunnostautuvat sellaisilla puheilla, joissa alkaa jo maistua veri ja maa?

Uuninpankkopoika nosti natsikortin, mutta Tarzan Bloch nostaa pöydälle natsitortun:

Joulutorttu, valkoinen lautanen ja punainen joululiina. 

Onneksi sentään jotkut laittoivat jäitä hattuun:

Lisää keskinäistä ymmärrystä, varsinkin vähempiosaisia lähimmäisiämme kohtaan! Hulluhan saa olla muttei tyhmä, arvon kansanedustaja Packalén! Tarvitseeko kaikkia ajatelmiaan ulos työntää, Väätäinen kysyy edustajatoveriltaan. 

Oulussa syntynyt Julma-Juha on oikeassa, eikä Tossavainenkaan pidä Packalenin ajatusta kovin harkittuna.

Lopuksi pyydän saada sanoa olevani sitä mieltä, että August Landmesser (1910-1944) oli rohkea mies.

Kuka kumma heistä on August Landmesser?

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi. Hyvää Nuutin päivää! 

Sana sunnuntaiksi: Tiloja/Avaruuksia

Viikko sitten  eli 4. adventtisunnuntaina 22.12.2013 kirjoitti kirjailija ja vapaa kolumnisti Minna Lindgren Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivujen vapaassa kolumnissa "Koira ja kissa hoitavat ihmistä paremmin" vapaan kolumninsa lopuksi:

Ja sitten on tietysti saattohoitokissa, josta geriatrian tohtori David Rosa kertoo kirjassa Hoivakodin kissa Oscar. Oscar oli epäsosiaalinen ja etupäässä piilossa. Mutta jos joku vanhuksista alkoi tehdä kuolemaa, Oscar livahti tämän huoneeseen ja asettui kerälle sängyn jalkopäähän. Siinä se kehräsi, kunnes potilas kuoli. Vasta hautausurakoitsijoiden saapuessa Oscar nousi seisomaan, katseli arvokkaasti, kun vainaja vietiin pois ja vetäytyi sen jälkeen piiloonsa, uupuneena.  

Omaiset kiittivät Oscaria sen työstä. Kissan läsnäolo ja se vakavuus, jolla se suhtautui tehtäväänsä, rauhoitti surevia.  

Suomessa tunnetaan diabeetikoita auttavat hypokoirat ja lukuvaikeuksista kärsivien lasten tukena istuvat kirjastokoirat. Tosin Tampereella allergikot vastustavat kirjastokoiria, ja samasta syystä harvat hoitotyön eläimet on kielletty.  

Olisi kai loogista luopua myös ratsupoliiseista ja huumekoirista allergiaan vedoten. Samalla voitaisiin viedä puistosta penkit, koska niille voi istua puliukko.  

Pieni siedätys koko yhteiskunnalle olisi paikallaan. 

Muun muassa metsästäjät paheksuvat kissoja siitä, kuinka julmia petoja kissat ovat, kuinka kissat tappavat huvikseen. Metsästäjät paheksuvat ja kadehtivat kissoja, vaikka metsästäjien ja kissojen saaliseläimet eivät olekaan samat.

Se on toki totta, että kissa ei ole kuulu suomalaiseen luontoon.

Mutta kuinka paljon metsästäjät itse tappavat nälkäänsä ja perhettään ravitakseen? Siksi metsästäjät perustelevatkin metsästämisensä riistanhoidolla.

Kissat saalistavat ja tappavat, koska ne ovat petoja ja se saalistaminen ja tappaminen on niiden luonto. Miksi sitten ihmiset tappavat?

"Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin", on vanha suomalainen sananlasku.

Kissoilla - kuten monilla muillakin eläimillä, Luojan luomilla järjettömillä luontokappaleilla - on ominaisuuksia, joita me ihmiset pidämme inhimillisinä, kuten hoivavietti. Oikeastaan ne ominaisuudet ovat eläimellisiä, mutta meillä ihmisillä nämä eläimelliset ominaisuudet ovat valitettavan usein turmeltuneet muun muassa ajattelumme ja järkemme ja puhetaitomme takia - ja kirjoitustaitomme takia. Eläimet eivät osaa puhua eivätkä ilmeisesti ajatellakaan, ja nimenomaan se erottaa ne ihmisistä. Me ihmiset olemme degeneroituneita eläimiä, mutta me ihmiset olemme niin järkeviä ja niin tyhmiä, että me pidämme omia turmeltuneita eläimellisiä ominaisuuksiamme jotenkin inhimillisinä.

Kissoilla on myös muuan aivan erityinen ominaisuus:

Kuka hyvänsä kissanomistaja voisi kokemuksesta kertoa että kissat asuttavat taloja paljon paremmin kuin ihmiset. Jopa kaikkein hirvittävimmän nelikulmaisista tiloista ne osaavat löytää mukavimman nurkkauksen. 

Näin kirjoitti Georges Perec (1936-1982) kirjassaan Tiloja/Avaruuksia.

Georges Perecin Tiloja/Avaruuksia oikealla ja Tarzan Bloch vasemmalla. 

Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin - niin ihmisille kuin eläimillekin.