Rukouspäivänä: Mielikuvia

Jyrki Kuusirati julkaisi perjantaina 13. tammikuuta 2017 Facebookissa muistiinpanon "Kaksi asiaa kamarisinfoniakonsertin jälkeen": 

Lapin kamariorkesterin torstain 12.1.2017 kamarisinfoniakonsertin aikana ja jälkeen aloin miettiä kahta asiaa. 

Asia 1: Puhallinorkesteripiireissä olen toisinaan kuullut puhuttavan enemmän tai vähemmän tosissaan, että puhallinorkestereissa ei enää pitäisi soittaa puhallinorkesterille sovitettua musiikkia, koska puhallinorkesterille sävellettyä musiikkia on jo niin paljon, ettei enää tarvitse turvautua sovituksiin. 

Torstaina 12.1.2017 olin kamariorkesterin kamarisinfoniakonsertissa, jonka neljästä teoksesta vain yksi - Édith Canat de Chizyn Land away jousille ja cimbalomille - oli sävelletty kamariorkesterille. Muut kolme musiikkikappaletta oli kamariorkesterille sovitettua musiikkia. 

Aika jännä... Kamariorkesterille ja kamarikokoonpanoille sävellettyä musiikkia on paljon enemmän kuin puhallinorkesterille sävellettyä, mutta siitä huolimatta kamariorkesteri soitti sovitettua musiikkia. 

Mitä on tehtävä? Pitäisikö puhallinorkestereiden lakata soittamasta sovitettua musiikkia vain siksi, että puhallinorkesterille sävellettyä musiikkia on jo tavallaan tarpeeksi? Vai pitäisikö puhallinorkestereittenkin tyytyä soittamaan hyvää musiikkia? 

Asia 2: Kamarisinfoniakonsertin viimeisenä saimme kuulla Johannes Brahmsin Sinfonian n:o 2 D-duuri, op. 73, jonka kamariorkesterille oli sovittanut Iain Farrington. 

Brahmsissa kokoonpano oli jousikvintetti ja puhallinkvintetti sekä trumpetti, pasuuna ja patarummut. Kapellimestarin lisäksi lavalla oli ainoastaan kolmetoista soittajaa. Kuitenkin Brahms kuulosti Brahmsilta ja Brahmsin sinfonia kuulosti Brahmsin sinfonialta. 

Mitä on tehtävä? Älkää kertoko tätä Suomen herroille! He hoksaavat tässä oivallisen säästökohteen: miksi ylläpitää suuria ja kalliita sinfoniaorkestereita, koska homma hoituu vähemmälläkin väellä.  

#cimbalom #korundi #lapinkamariorkesteri

Jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin Tarzan Bloch on sitä mieltä, että viimeisen lauseen voisi muuttaa esimerkiksi muotoon:

He [ottavat tämän kaiken tosissaan ja] hoksaavat tässä oivallisen säästökohteen: miksi ylläpitää suuria ja kalliita sinfoniaorkestereita, koska homma hoituu vähemmälläkin väellä.

Cimbalom. Kuva: Jyrki Kuusirati.

Uuden musiikin historia: Kurt Weill

WEILL, KURT Julian (1900–1950) 

• saksalainen säveltäjä, Yhdysvaltain kansalainen vuodesta 1943 

Kurt Weill. 

• 1900 syntyy Dessaussa, Keski-Saksassa juutalaisen seurakunnan kanttorin poikana 
• 1915 paikallisen oopperan kapellimestarin oppilaaksi 
• 1918 Berliinin musiikkikorkeakoulussa opiskeli vain vuoden - opettajanaan mm. Engelbert Humperdinck 
• 1919 Dessaun teatterin harjoituspianistina 
• 1920 Lüdenscheidin oopperan musiikillisena johtajana 
• 1921–1924 Preussin taideakatemiassa Ferruccio Busonin oppilaana 
• 1923 Georg Kaiser, ekspressionistinen näytelmäkirjailija yhteistyökumppaniksi seuraavaksi lähes kymmeneksi vuodeksi 
• 1925 musiikillinen käänne - jälkiwagneriaanis-Busoni-Schönberg-ym.-vaikutteisesta musiikista ulos, esikuvaksi rahvaan musiikki 
• 1927–1930 Bertolt Brecht, kirjailija yhteistyökumppanina - osin vielä vuoteen 1943 
• 1933 muuttavat Saksasta Ranskaan - vaimo Lotte Lenya, näyttelijä ja laulaja - Gestapo tuhoaa kaikki hänen kotiinsa jääneet sävellykset 
• 1935 muuttavat Yhdysvaltoihin 
• 1950 kuolee New Yorkissa 

Eurooppa 

• modernit, poliittisvallankumokselliset näyttämöteokset 
• vokaali- ja näyttämömusiikkia 
• "En etsi uutta teoriaa, vaan uutta yleisöä." 
• Gebrauchsmusik l. käyttömusiikki (Hindemith) 
• Zeitoper l. aikalais-, ajan ooppera 
• järkevä ja käyttökelpoinen Misuk l. misuukki (Brecht) 
• korosti epäkriittisesti hyväksyttyjen muotojen tyhjyyttä ja sisällyksettömyyttä 
• perinteisen oopperan parodiointi 
• falskit sävelet 
• epäsymmetriset fraasit 
• odottamattomat tauot 
• raaka soitinnus 
• uusi laulumuoto song - vaikuttajinaan shimmy ja tango, arkkiveisut, koraalit, oopperakliseet, katulaulut ja kahvilamusiikki 

Amerikka 

• pyrki kohottamaan viihdemusiikin tasoa 
• onnistui luomaan Broadwaylla uuden uran 
• vaikka päämäärät olivat kaupalliset, suosi kantaaottavia aiheita 

näyttämöteoksia, mm. 

• Der Protagonist, 1926 (Kaiser) 
• (Aufstieg und Fall der Stadt) Mahagonny, 1927, 1930 (Brecht) 
• Die Dreigroschenoper, 1928 (Brecht) 
• Die sieben Todsünden, 1933, baletti 
• Johnny Johnson, 1936, musikaali 
• Lost in the Stars, 1946 

kuoro- ja yksinlauluja 

orkesteriteoksia, mm. 

• kaksi (2) sinfoniaa, 1921, 1934 
• konsertto viululle ja puhallinorkesterille, 1925 
• Die kleine Dreigroschenmusik 

Muutama sananen Transnistriasta ja etupiiriajattelusta

Jyrki Kuusirati kommentoi Kansan Uutisten Verkkolehdessä 11.10.2014 julkaistua Heikki Talvitien haastattelua "Putin käänsi kelkkansa jo 2006 - Venäjä huolehtii etupiiristään" heti samana päivänä:

Suomalainen potkukelkka.
Kuvan kelkka ei liity
Talvitien tarkoittamaan tapaukseen. 

Sen lisäksi, että Moldovan ja Transnistrian rauhansopimuksen ajautuminen kiville otti koville, vuosi 2006 oli muullakin tapaa merkittävä Venäjän ja Vladimir Putinin suunnanmuutoksessa.  

Vuonna 2006 aloitettiin neuvottelut Kosovon itsenäistymisestä. Venäjä vastusti slaaviveljensä Serbian pilkkomista, mutta länsi puolusti sitä. Länsi piti Kosovon itsenäistymistä yksittäistapauksena, mutta Venäjä ei pitänyt Kosovon itsenäistymistä yksittäistapauksena, vaan Venäjä pitää sitä ennakkotapauksena. Vieläkin Venäjä jaksaa muistuttaa kaksoisstandardeista.  

Kun Kosovo julistautui itsenäiseksi helmikuussa 2008 ja Serbian alueellista koskemattomuutta näin loukattiin, Venäjä katsoo johdonmukaisesti, että alueellista koskemattomuutta voidaan loukata muuallakin: jos kerran länsi voi loukata alueellista koskemattomuutta, voi alueellista koskemattomuutta loukata myös Venäjä.  

Omasta etupiiristään Venäjä huolehti Georgian sodassa elokuussa 2008, kun Abhasian ja Etelä-Ossetian jäätyneet konfliktit hetkellisesti sulivat sodaksi. Georgian sodassa Venäjä ei enää kunnioittanut entisen neuvostotasavallan kansainvälisesti tunnustettuja rajoja, vaan se loukkasi Georgian alueellista koskemattomuutta.  

Euroopan unionia lähinnä oleva jäätynyt konflikti on Transnistriassa. Transnistrian eli Dnestrin moldavialaisen tasavallan enemmän tai vähemmän todellisen itsenäisyyden peruspilareita on neljä. Yksi neljästä Transnistrian itsenäisyyden pilarista on Molotovin–Ribbentropin sopimuksen seurausten purkaminen: kun kerran miekalla piirrettyjä rajoja on muutettu muuallakin Euroopassa, miksei myös sopimuksen seurauksena syntynyttä Bessarabian ja Transnistrian välistä Dnestrjoen ylittävää pakkoavioliittoa voisi purkaa. Transnistrialaisen näkemyksen mukaan sellainen Moldova, johon kuuluvat sekä Bessarabia että Transnistria, on Molotovin–Ribbentropin sopimuksen synnyttämä keinotekoinen luomus. Dnestrjoen ylittänyt liitto oli olemassa vain silloin, kun oli olemassa Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta eli ainoastaan viisikymmentä vuotta.  

Tämä Molotovin–Ribbentropin sopimuksen seurausten purkaminen tarkoittaisi myös sitä, että Neuvostoliiton entisten neuvostotasavaltojen rajoja ei tarvitsisi enää kunnioittaa.  

Vaikka ensisilmäyksellä Molotovin–Ribbentropin sopimuksen seurausten purkaminen Ukrainan ja Moldovan välisellä alueella näyttäisi olevan ristiriidassa Venäjän etupiiriajattelun kanssa, ei se sitä ole. Tällaisella purkamisella pyritään itse asiassa Venäjän etupiirin palauttamiseen myös Dnestrjoen suunnalla. Kuuluvathan jossain Novorossijaa esittävissä kartoissa Novorossijaan paitsi Itä-Ukraina ja Krim myösTransnistria – ja joissain kartoissa jopa Dnestrjoen takainen Bessarabia. 

Toinen toista: Vinnitsan viimeinen

Vainojen uhrien muistopäivänä luin Vinnitsan verilöylystä ja Vinnitsan viimeisestä juutalaisesta.

Vinnitsan verilöyly oli yksi niistä joukkoteloituksista, jotka neuvostoliittolainen NKVD toimeenpani Stalinin suurten puhdistusten aikana. Vinnitsan verilöyly pantiin toimeen ukrainalaisessa Vinnitsan kaupungissa vuosina 1937–1938.

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen eli Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välisen hyökkäämättömyyssopimuksen solmisen jälkeen ja toisen maailmansodan puhjettua joutui Neuvosto-Ukraina Saksan miehittämäksi vuosiksi 1941–1944. Muun muassa juutalaisiin kohdistuneet joukkomurhat käynnistyivät myös Ukrainassa.

Joukkomurhat käynnistyivät myös ukrainalaisessa Vinnitsan kaupungissa, jossa vuonna 1941 teloitettiin Vinnitsan viimeinen juutalainen.

"The Last Jew in Vinnitsa, 1941 - This powerful image of the death of the last Jew in Vinnitsa, Ukraine, was found in the album of an Einsatzgruppen soldier. The name of the image comes from the label at the back of the photo, and succinctly conveys what happened in Vinnitsa: all 28,000 of the Jews living there were killed." 

Miehitysaikana eli vuosina 1941–1944 Saksa käynnisti tutkimukset Stalinin puhdistusten aikaisesta Vinnitsan verilöylystä, mutta ei tietenkään puhunut mitään juutalaisiin kohdistuneista joukkomurhistaan. Vinnitsan joukkohaudat löydettiin ja tutkittiin vuonna 1943. Saksalaisten koollekutsuma kansainvälinen komissio tutki Vinnitsan verilöylyn joukkohaudat heinäkuussa 1943, ja saksalaisten oma komissio esitteli tutkimusraporttinsa heinäkuun 1943 lopussa. Molemmat tutkimuskomissiot totesivat, että lähes kaikki uhrit oli teloitettu vuosina 1937–1938 ampumalla kaksi laukausta takaraivoon.

Vinnitsan verilöylyssä teloitettujen omaiset tunnistivat 468 Vinnitsan verilöylyn uhreista, ja uhreista 202 pystyttiin tunnistamaan asiakirjojen ja muiden löytöjen perusteella. Suurin osa verilöylyn uhreista oli ukrainalaisia, ja 28 uhreista oli etnisiä puolalaisia.

Kansainvälisen tutkimuskomission lisäksi vieraili joukkohaudoilla koko joukko muita kansainvälisiä valtuuskuntia kesän 1943 aikana. Heidän joukossaan oli poliitikkoja ja muita virallisia edustajia muun muassa Bulgariasta, Tanskasta, Suomesta ja Ruotsista. Valokuvia ja tutkimusten tuloksia julkaistiin monissa Euroopan maissa ja käytettiin Saksan Neuvostoliiton-vastaisessa propagandassa. Koska saksalaiset halusivat käyttää näitä joukkoteloituksia tahraamaan Neuvostoliiton mainetta, tuli Vinnitsan joukkohaudoista yksi parhaiten tutkituista paikoista, jotka todistivat kommunistisesta terrorista Ukrainassa.

Kuitenkaan kukaan näistä vierailijoista ei kiinnittänyt huomiotaan Vinnitsan toisiin, suurempiin joukkohautoihin, joihin syypäinä olivat saksalaiset itse. Syyskuussa 1941 olivat saksalaiset Einsatzgruppen tappaneet noin puolet niistä juutalaisista, jotka eivät olleet paenneet, ja loput juutalaisista tapettiin Vinnitsassa huhtikuussa 1942. Kuvan juutalaismies ei siis ollut Vinnitsan viimeinen. Kaikki Vinnitsan 28 000 juutalaista tapettiin! Tästä juutalaisiin kohdistuneesta joukkotuhonnasta eivät saksalaiset kenellekään puhuneet.

Sodan aikana ja sodan jälkeen muistomerkkejä pystyteltiin uhrien muistolle puolin ja toisin - kukin sopimusosapuoli omien tarkoitusperiensä mukaan. Toinen toista, ja musta kylki kummallakin.

Tänään vietetään kynttilänpäivää. On helmikuun 2. päivä eli toinen toista.

Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. 

Nyt sytytämme kynttilän...

Ajan suunta: pelko ja viha

Kuka pelkää mustaa miestä on leikki, jota lapsena leikittiin.

Joulukuussa 2013 muuan oululainen turvallisuusvalvoja kaipasi etnistä rekisteriä Suomeen.

Tällä miehellä oli jo luokitteluehdotuskin valmiina: esimerkiksi suomensuomalainen, suomenruotsalainen, saamelainen, romani, muu eurooppalainen, afrikkalainen, aasialainen, monimuotoinen etninen tausta ja muu etninen tausta. Hän perusteli ehdotuksensa etnisestä rekisterönnistä muun muassa sillä, että samaan etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla.

Mies unohti yhden kansanryhmän: arjalaiset.

Muutamissa ihan fiksujen ihmisten kommenteissa tätä miestä mielipiteineen sanottiin hulluksi. Miksi? Älkäähän nyt, fiksut ja kouluja käyneet ihmiset! Joka toista haukkuu, on itse se. Sitä paitsi, on rumaa ja epäkohteliasta nimitellä toista. 

Eikä minusta kukaan ole hullu siksi, että on väärässä. Enkä ainakaan minä tee psykiatrisia eli lääketieteellisiä diagnooseja, koska silloin syyllistyisin puoskarointiin, jos niin tekisin. Täytyy muistaa myös se, että hullu ei ole vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan, koska on hullu - eikä hullu ole täysivaltainen. 

Muuten olen sitä mieltä, että tuollaiset rasistiset puheet ovat vääriä ja vastustettavia, mutta valitettavasti tuollaiset puheet ovat koko ajan yleistyneet. 

Ookko nää Oulusta? Pelekääkkö nää polliisia? 

Kuvanveistäjä Kaarlo Mikkosen ensimmäinen julkinen veistos, Toripolliisi (1987). 

Joulukuussa 2013 muuan helsinkiläinen poliisimies esitti, että huonoiten käyttäytyvät kaupungin vuokra-asukkaat pitäisi sijoittaa samoille asuinalueille. "Kun muuten ei ole onnistuttu, niin oikein viranomaisten voimin tehtäisiin slummeja Helsinkiin", vastasi siihen saman tien saman kaupungin asuntopolitiikasta vastaava apulaiskaupunginjohtaja. 

Ensin mainitun oululaisen turvallisuusvalvojan etnisestä luokitteluehdotuksesta sanoi Uuninpankkopoika, itse virkki, noin nimesi: 

Ihan vakavasti puhuen ihmetyttää kansanedustajan jatkuva touhuaminen epämääräisten etnisten ongelmien parissa. Eikö tämä kansan valitsema edustaja tosiaankaan ole kiinnostunut mistään muusta? Tiedän vetäneeni natsikortin, mutta tein sen tahallani. Jossain vaiheessa asioita pitää ruveta kutsumaan niiden oikealla nimellä. 

Lasketaanpa yhteen etninen rekisteröinti ja ghettojen luominen? Niinpä... Voiko tosiaan aina olla kyse yksittäistapauksista, kun aina nämä yhdet ja samat yhden ja saman porukan miehet - ja vieläpä kansanedustajat - kunnostautuvat sellaisilla puheilla, joissa alkaa jo maistua veri ja maa?

Uuninpankkopoika nosti natsikortin, mutta Tarzan Bloch nostaa pöydälle natsitortun:

Joulutorttu, valkoinen lautanen ja punainen joululiina. 

Onneksi sentään jotkut laittoivat jäitä hattuun:

Lisää keskinäistä ymmärrystä, varsinkin vähempiosaisia lähimmäisiämme kohtaan! Hulluhan saa olla muttei tyhmä, arvon kansanedustaja Packalén! Tarvitseeko kaikkia ajatelmiaan ulos työntää, Väätäinen kysyy edustajatoveriltaan. 

Oulussa syntynyt Julma-Juha on oikeassa, eikä Tossavainenkaan pidä Packalenin ajatusta kovin harkittuna.

Lopuksi pyydän saada sanoa olevani sitä mieltä, että August Landmesser (1910-1944) oli rohkea mies.

Kuka kumma heistä on August Landmesser?

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi. Hyvää Nuutin päivää! 

Kolme väriä: natsitortuista ja kiakkovieraista

Herramme ja Vapahtajamme armorikasta syntymäjuhlaa ja joulupukkia odotellessa vievät ajatukseni joulutorttuun.

Ruotsinmaalaiset tyrmistyivät marraskuussa 2013 suomalaisten perinteisistä joulutortuista. Kaiken taivasteluni ja ruotsalaisille naureskeluni jälkeen en enää ihmettele yhtään.

Nimittäin alla olevassa kuvassa on varsin tavallinen suomalainen joulukattaus, kun juodaan kahvit: tähdenmuotoinen joulutorttu, valkoinen lautanen ja punainen joululiina.

Joulutorttu, valkoinen lautanen ja punainen joululiina. 

Kolmesta väristä puuttuu ainoastaan yksi väri, sininen, mutta kaikella tällä ei ole yhtään mitään tekemistä Krzysztof Kieslowskin elokuvatrilogian kanssa - eikä kyllä minkään muunkaan kanssa.

Jääkiekon SM-liigan joulutauosta huolimatta ovat ajatukset päässäni joulutortun lisäksi paitsi jääkiekossa - varsinkin kun oululainen Kärpät voittoputkessa joululomalle! - myös itsenäisyyspäivää viettäneissä Tampereen kiakkovieraissa.

Itsenäisyyspäivänä 6.12.2013 ei enää puhuttu natsitortuista, vaan silloin osoittivat Tampereella mieltään niin sanotut kiakkovieraat.

"Kiakkovieraat hämmensivät Vasemmistoa", otsikoi Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset 9.12.2013 ja jatkaa: "Puoluejohto tuomitsi, ymmärtäjiäkin löytyy."

Onneksi muun muassa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sekä pohjoisen pojat kansanedustaja Risto Kalliorinne sekä piiritoimitsija Jaakko Alavuotunki - tolokun miehet - tuomitsivat kiakkovieraiden teot.

En ole ainoa, joka pitää "erittäin arveluttavana Vasemmistoliiton riveistä kantautuneitä ääniä, joiden mukaan Suomen lipun voi polttaa itsenäisyyspäivänä".

Mutta siinähän se tuli se trikolorin kolmas väri: sininen!

Valitettavasti ymmärtäjiäkin löytyi. Muun muassa Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Teppo Eskelinen kirjoitti Viisi huomiota keskustelusta Tampereen mellakoiden jälkeen eli Huomioita keskustelusta Tampereen mellakoiden jälkeen 9.12.2013. Kaiken älykkään huomioinnin ohessa hän huomauttaa poliisin harjoittaman väkivallan kohtuullisuudesta tahi kohtuuttomuudesta: "Voi toki myös olla, että joukkojenhallintahommissa syntyy jonkinlaista oheisvauriota myös ihan aidosti vahingossa."

Sitä Eskelinen ei kuitenkaan sano, saavatko myös mielenosoittajat ja mellakoijat aiheuttaa "jonkinlaista oheisvauriota myös ihan aidosti vahingossa".

Mutta ajatelkaapa, jos rasistit sun muut äärioikeistolaiset olisivat osoittaneet mieltään ja mellakoineet - kaataneet aitoja, rikkoneet mailoillaan pankkien ikkunoita ja huitoneet poliisien hevosiakin! Millainen meteli siitä olisi syntynyt - ja aivan syystä! Vai pyhittääkö tarkoitus eli päämäärä keinot?

Saavatko oikeassa olevat aiheuttaa "oheisvauriota" - muun muassa rikkoa kauppaliikkeiden ikkunoita, vahingoittaa poliisihevosia ja protestoida puolihumoristisesti - mutta väärässä olijat eivät?

Vallan vahtikoira Jussi K. Niemelä kirjoitti perussuomalaisten ja vasemmistoliittolaisten Eroista ja yhtäläisyyksistä 8.12.2013: "Kun uusnatsit mellakoivat ja terrorisoivat kunnon kansalaisia, vasemmistoliittolaiset tuomitsevat ja perussuomalaiset ymmärtävät sekä puolustelevat. Kun anarkistit ja kommunistit mellakoivat ja terrorisoivat kunnon kansalaisia, perussuomalaiset tuomitsevat ja vasemmistoliittolaiset ymmärtävät sekä puolustelevat."

Kiakkovieraiden mellakoinnin puolusteluksi tai Niemelän mielipiteitten mitätöimiseksi ei käy hyökkääminen Jussi K. Niemelän persoonaa vastaan.

Kun näitä asioita näin punavalkoinen tonttulakki päässäni pohdin, minusta kirjailija Jari Tervo kirjoitti 9.12.2013 blogikirjoituksessaan "Pieni sikaileva porhokerho" aivan oikein, että "(i)kkunan rikkominen on yhtä vähän mielipide kuin hevosen hakkaaminen jääkiekkomailalla. Paikkojen särkeminen on vain ilkivaltaa ja rähinöimistä siitäkin huolimatta, että se yritettäisiin jalostaa yliopistolla yhteiskuntakriittiseksi puheenvuoroksi."

Puhtain asein puhtaan asian puolesta! on marsalkka Mannerheimin tunnuslause.

Rauhallista joulun odotusta!

Landet som icke är: Itäblogi - punaista ja mustaa

Toisessa blogissani - Itäblogi - ilmestyi alkuvuonna 2007 ainoastaan kolme kirjoitusta, jotka kaikki kolme ovat Karjala-aiheisia. Siitä siis Itäbloginkin alaotsikko Punaista ja mustaa.

• A. Mörön fuusio (2007) 
• Takaisin Karjalaan, 6.-9. heinäkuuta 2005 
• Aleksanteri Nevski Manssilassa 

Itäblogini tunnukset ja salasanat ovat kadonneet minulta ties minne, eikä Itäblogiani enää kukaan eikä mikään päivitä. Itäblogiani ei tule sekottaa muihin samannimisiin tahi samantapaisiin blogeihin.

"Vesi oli mustaa kuin aikakin", mutta onneksi Karjala on punaista ja mustaa - ja toivottavasti lumi on valkoista. 

"Välittämistä ei voi ulkoistaa"

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Seurakuntavaaleissa väitetään, että "välittämistä ei voi ulkoistaa", vaikka kuinka mieli tekisi - mutta kaiken muun voi!

Välittämisestä tiedän sen verran, että minun värini eivät liity Stendhalin romaaniin Punainen ja musta (1830).

Tervetuloa Tarzan Clubiin! Tarzan Bloch on Tarzan Clubin jäsen numero 8959.