Rukouspäivänä: Mielikuvia

Jyrki Kuusirati julkaisi perjantaina 13. tammikuuta 2017 Facebookissa muistiinpanon "Kaksi asiaa kamarisinfoniakonsertin jälkeen": 

Lapin kamariorkesterin torstain 12.1.2017 kamarisinfoniakonsertin aikana ja jälkeen aloin miettiä kahta asiaa. 

Asia 1: Puhallinorkesteripiireissä olen toisinaan kuullut puhuttavan enemmän tai vähemmän tosissaan, että puhallinorkestereissa ei enää pitäisi soittaa puhallinorkesterille sovitettua musiikkia, koska puhallinorkesterille sävellettyä musiikkia on jo niin paljon, ettei enää tarvitse turvautua sovituksiin. 

Torstaina 12.1.2017 olin kamariorkesterin kamarisinfoniakonsertissa, jonka neljästä teoksesta vain yksi - Édith Canat de Chizyn Land away jousille ja cimbalomille - oli sävelletty kamariorkesterille. Muut kolme musiikkikappaletta oli kamariorkesterille sovitettua musiikkia. 

Aika jännä... Kamariorkesterille ja kamarikokoonpanoille sävellettyä musiikkia on paljon enemmän kuin puhallinorkesterille sävellettyä, mutta siitä huolimatta kamariorkesteri soitti sovitettua musiikkia. 

Mitä on tehtävä? Pitäisikö puhallinorkestereiden lakata soittamasta sovitettua musiikkia vain siksi, että puhallinorkesterille sävellettyä musiikkia on jo tavallaan tarpeeksi? Vai pitäisikö puhallinorkestereittenkin tyytyä soittamaan hyvää musiikkia? 

Asia 2: Kamarisinfoniakonsertin viimeisenä saimme kuulla Johannes Brahmsin Sinfonian n:o 2 D-duuri, op. 73, jonka kamariorkesterille oli sovittanut Iain Farrington. 

Brahmsissa kokoonpano oli jousikvintetti ja puhallinkvintetti sekä trumpetti, pasuuna ja patarummut. Kapellimestarin lisäksi lavalla oli ainoastaan kolmetoista soittajaa. Kuitenkin Brahms kuulosti Brahmsilta ja Brahmsin sinfonia kuulosti Brahmsin sinfonialta. 

Mitä on tehtävä? Älkää kertoko tätä Suomen herroille! He hoksaavat tässä oivallisen säästökohteen: miksi ylläpitää suuria ja kalliita sinfoniaorkestereita, koska homma hoituu vähemmälläkin väellä.  

#cimbalom #korundi #lapinkamariorkesteri

Jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin Tarzan Bloch on sitä mieltä, että viimeisen lauseen voisi muuttaa esimerkiksi muotoon:

He [ottavat tämän kaiken tosissaan ja] hoksaavat tässä oivallisen säästökohteen: miksi ylläpitää suuria ja kalliita sinfoniaorkestereita, koska homma hoituu vähemmälläkin väellä.

Cimbalom. Kuva: Jyrki Kuusirati.

Sunnuntaina: Ukrainan rajat

Wikipedia tietää kertoa, että

Ukrainan [sosialistisen neuvostotasavallan] perustuslakiin tehtiin vuonna 1945 muutoksia, joiden seurauksena se kykeni joissakin asioissa toimimaan Neuvostoliitosta erillisenä ulkopoliittisena subjektina. Tämän vuoksi Neuvostoliiton lisäksi Ukraina ja Valko-Venäjä olivat erikseen Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniä sen perustamisesta lähtien [ -- ]. Krim siirrettiin Venäjästä osaksi Ukrainaa vuonna 1954. 

Samana vuonna, vuonna 1954 Neuvostoliitossa juhlittiin Ukrainan ja Venäjän kansojen kolmesataavuotista liittoa. Juhlan kunniaksi julkaistiin postimerkki.

Ukrainan ja Venäjän kansojen välistä ystävyyttä juhlistava postimerkki.  

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen Helsingin päätösasiakirjan allekirjoittivat 35 valtion päämiehet. Helsingin päätösasiakirjan allekirjoitti muun muassa Neuvostoliitto, jonka seuraajavaltio on Venäjä. Tämän vuonna 1975 pidetyn rauhankokouksen 

päätösasiakirjan allekirjoituksilla kaikki allekirjoittajavaltiot tunnustivat olemassa olevat rajat ja niiden sisällä olevat valtiot. 

Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta julistautui itsenäiseksi Ukrainaksi elokuussa 1991. Ukrainan tasavallan itsenäistymisen jälkeen, joulukuussa 1994 allekirjoitettiin Budapestissa muistio, jonka mukaan 

Venäjä, USA ja Britannia takaavat Ukrainan itsenäisyyden ja sen rajojen muuttumattomuuden. 

Nyt - kaksikymmentä vuotta Budapestin muistion allekirjoittamisen jälkeen - on Venäjän federaatio vallannut Krimin ja liittänyt sen itseensä. Krimin valtaamisen jälkeen, huhtikuussa 2014 alkoi Itä-Ukrainassa sota, joka on Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemien joukkojen välinen aseellinen yhteenotto. 

Venäjä ei kunnioita entisen neuvostotasavallan alueellista koskemattomuutta ja rajoja, valtion, joka on ollut Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen jo vuodesta 1945. Venäjä ei kunnioita itsenäisen tasavallan koskemattomuutta, jonka se vielä kaksikymmentä vuotta sitten lupasi taata. 

Adventtisunnuntain ajatuksia: talvisota ja Viipurin pamaus

Tänä sunnuntaina on paitsi ensimmäinen adventtisunnuntai myös talvisodan alkamisen muistopäivä. Erityisen merkittäväksi tämänvuotisen muistamisen tekee se, että talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 75 vuotta.

Talvisodan syttymispäivä on myös ilmatorjunnan vuosipäivä, ja suomalainen ilmatorjunta-aselaji perustettiin 1920-luvulla. Ilmatorjunnan vuosipäivä juontaa juurensa Viipurin pamaukseen vuoteen 1495. 

Apostoli Andreaan risti on myös Skotlannin lippu. Kuva: Wikipedia. 

Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi aikaansaanut Viipurin pamauksen jonkinlaisella räjähtävällä seoksella. [ -- ] Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä. Päivä, kolmaskymmenes marraskuuta, oli Pyhän Andreaan päivä ja he luulivat valoilmiötä Andreaan ristiksi. He luulivat pyhän Andreaan suojelevan kaupunkia ja lopettivat hyökkäyksen. 

Tämä taivaallinen valoilmiö oli 1400-luvun ilmatorjuntaa. Viipurin pamauksen muisto antoi nuoren itsenäisen Suomen ilmatorjunta-aselajille arvoisensa vuosipäivän. 

Viipurin pamaus oli ja on tärkeä päivä myös Helsingin yliopiston Wiipurilaiselle Osakunnalle, jossa Viipurin pamausta juhlitaan osakunnassa vuosijuhlan rinnalla. Tärkeää Viipurin pamauksen juhlinta oli ilmeisesti myös vanhoille viipurilaisille, joiden juhlinnan sotatoimet estivät. Vuoden 1939 marraskuun 30. päivänä ei Viipurissakaan juhlittu, iloittu eikä tanssittu. 

Koska talvisota alkoi samana päivänä kuin on ilmatorjunnan vuosipäivä, jota vietetään samana päivänä, kun muistellaan Viipurin pamausta, tuli mieleeni pari kysymystä: pommittiko Neuvostoliitto tarkoituksella Helsinkiä nimenomaan ilmatorjunnan vuosipäivänä ja hyökkäsi revanssiaikein ja maajoukoin nimenomaan Viipurin pamauksen päivänä? 

Entä oliko sattumaa vai historian ironiaa se, että Al-Qaida teki terrori-iskunsa 9/11 eli 11. päivänä syyskuuta 2001? 911 on amerikkalainen hätänumero. 

Onko jossain joku koiranleuka, joka näitä historian sattumia suunnittelee? 

Korkeajännitys: Soitellen sotaan

Harvinaisten sotilastehtävien Korkeajännityksen (Korkeajännitys 4E/2011) Kers. Kiven TK-palstalla "Soitellen sotaan" - ennen sarjakuvaa Totinen torvensoittaja - kirjoittaa Kers. Kivi:

Ihminen on hyödyntänyt musiikkia taisteluhengen nostattajana jo pitkään. Soittimet ovat vaihdelleet huomattavasti aikakausien ja kulttuurien mukaan. Kaikki kulttuurit tuntevat tarinat sotarumpujen jyskeestä, mutta poikkeuksiakin löytyy: vanhojen tarinoiden mukaan sotaiset spartalaiset eivät tarvinneet torvia tai rumpuja säestämään taistelua, vaan joutuivat hyödyntämään huiluja, jotka hillitsivät heidän jo valmiiksi hurjaa luontoaan harkitsevaisemmaksi ja siten taistelussa tehokkaammaksi.  

Torvi on eräs yksinkertaisimmista soittimista ja se on siksi ollut ihmiskunnan historiaa jo pitkään. Esihistoriallisena aikana ihminen valmisti torvia saaliseläinten sarvista, mutta sittemmin soitinmateriaali vaihtui sarvesta pronssiin ja tai messinkiin. Torvella on myös aina ollut erityinen merkityksensä sodankäynnissä. Sen toitotuksella on nostatettu taisteluhenkeä jo ammoisina aikoina, mutta torvin soitetut signaalit alkoivat vakiintua taistelukentällä käytetyksi viestintätavaksi renessanssiajan jälkeen. Torvensoitto oli omiaan tähän tarkoitukseen, sillä se kuultiin taistelun melun ylitse ja se oli helppo tapa saada käsky perille kaikille sotilaille. Signaalit vaihtelivat huomattavasti: annettu merkki saattoi kutsua aterialle, käskeä ratsuväkeä nousemaan satulaan tai viestittää perääntymisestä. Katastrofaalisessa tilanteessa sotapäällikkö saattoi käskeä torvensoittajaansa soittamaan antautumissignaalin, jonka myös vastapuoli tunsi.  

Rooman legioonassa kenturioiden torvensoittajat tunnettiin corniceneinä. He liikkuivat yksikön tunnusta kantaneiden signiferien mukana ja kutsuivat miehet koolle tai käskynjakoon. Trumpetilla tai torvella on soitettu aina myös ns. iltasoitto, jota on kuultu lipunlaskun yhteydessä ja iltahartauden tahi hiljaisuuden aluksi. Laivastossa torvi oli pitkään tapa viestiä laivan omalle miehistölle - toisille laivoille viestittiin merkinantolippujen avulla.  

Torvensoiton merkitys sotilaallisena viestintämuotona oli kenties huipussaan 1800-luvun lopulla. Se alkoi kuitenkin vähentyä roimasti 1900-luvulle tultaessa. Toisen maailmansodan aikana torvensoittajia eli ”signalisteja” tavattiin lähinnä laivastossa tai osana sotilaallisia seremonioita, mutta varsinaisesta etulinjasta käytäntö oli jo aikaa sitten poistunut. 

Kuka on kersantti Kivi? Kersantti Kivi tietää, mistä kirjoittaa. 

Totinen torvensoittaja Korkeajännityksessä. 

Harvinaisten sotilastehtävien Korkeajännityksen 4E/2011 etusivu on Ian Clarkin kirjoittamasta ja Ibanezin kuvittamasta rajusta toimintatarinasta Totinen torvensoittaja, jossa 

Orpo torvensoittaja Jimmy Morrison tutustui kiinalaiseen sissiin nimeltä Walter Mo. Viidakon salat oppinut Jimmy huomasi pian, että hän ja Walter taistelivat eri puolilla…

Kaikki lähti kuitenkin siitä, että Totisen torvensoittajan ensimmäisellä sivulla kiväärikomppaniaan liitymistään odotteleva, merkinantotorveen puhaltava orpo torvensoittaja Jimmy Morrison loihesi lausumahan: 

Tämä on viimeinen aamuni torvensoittajana! Tästedes olen oikea sotilas. 

Tästä tuleekin mieleeni Georges Clemenceaun (1841–1929) vähemmän mairittelevat sanat sotilasoikeudesta ja sotilasmusiikista:

«Il suffit d'ajouter "militaire" à un mot pour lui faire perdre sa signification. Ainsi la justice militaire n'est pas la justice, la musique militaire n'est pas la musique.» 

Tummansininen t-paita: teetä ja torvisoittoa

Vanhassa tummansinisessä t-paidassani – jonka sain Lieksassa joskus iloisen 1980-luvun loppupuolella – on paitsi kuva sylinteriventtiilisestä Es-bassotuubasta myös kuvan vierellä oleva tietosanakirja-artikkeli, jonka liitän tähän sellaisenaan ja sen kummemmitta kommenteitta: 

Torvi, Torvi-nimitystä käytetään usein yhteisesti kaikista puhaltimista, jotka on rakennetut metallista ja joihin kuuluvat erikokoiset torviorkesterin ”torvet” (kornetit, altto-, tenori- ja barytonitorvet) sekä tärkeät orkesterisoittimet trumpetti (ks. Trumpetti), käyrätorvi, pasuuna ja tuuba. 

Torvisoittimet eivät ole varsinaisesti mitään helposti käsiteltäviä, mutta niillä on mm. se etu, että niihin voi hyvin perehtyä ilman opettajan valvontaa, itseopiskelun avulla. Se selittää, että monin paikoin maaseudullakin kyetään aikaansaamaan ja ylläpitämään torviorkesteriharrastusta, jonka merkitystä ei ole arvioitava vähäksi. – Lähinnä tarkoitetaan ”torvella” käyrätorvea, edellämainittua, sangen kaunisäänistä, mutta myös erittäin vaikeasti soitettavaa orkesterisoitinta. 

Torvisoitinten hinnat ovat 1000:sta mk:sta ylöspäin. T K 

Vaikka lupasinkin olla kommentoimatta, kysyä kai sentään saan. Kuka on ylläolevan lyhyen ja ytimekkään artikkelin kirjoittaja, nimimerkki T K? Mikä on se tietosanakirja, josta yllä oleva lainaus? 

Kolme väriä: natsitortuista ja kiakkovieraista

Herramme ja Vapahtajamme armorikasta syntymäjuhlaa ja joulupukkia odotellessa vievät ajatukseni joulutorttuun.

Ruotsinmaalaiset tyrmistyivät marraskuussa 2013 suomalaisten perinteisistä joulutortuista. Kaiken taivasteluni ja ruotsalaisille naureskeluni jälkeen en enää ihmettele yhtään.

Nimittäin alla olevassa kuvassa on varsin tavallinen suomalainen joulukattaus, kun juodaan kahvit: tähdenmuotoinen joulutorttu, valkoinen lautanen ja punainen joululiina.

Joulutorttu, valkoinen lautanen ja punainen joululiina. 

Kolmesta väristä puuttuu ainoastaan yksi väri, sininen, mutta kaikella tällä ei ole yhtään mitään tekemistä Krzysztof Kieslowskin elokuvatrilogian kanssa - eikä kyllä minkään muunkaan kanssa.

Jääkiekon SM-liigan joulutauosta huolimatta ovat ajatukset päässäni joulutortun lisäksi paitsi jääkiekossa - varsinkin kun oululainen Kärpät voittoputkessa joululomalle! - myös itsenäisyyspäivää viettäneissä Tampereen kiakkovieraissa.

Itsenäisyyspäivänä 6.12.2013 ei enää puhuttu natsitortuista, vaan silloin osoittivat Tampereella mieltään niin sanotut kiakkovieraat.

"Kiakkovieraat hämmensivät Vasemmistoa", otsikoi Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset 9.12.2013 ja jatkaa: "Puoluejohto tuomitsi, ymmärtäjiäkin löytyy."

Onneksi muun muassa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sekä pohjoisen pojat kansanedustaja Risto Kalliorinne sekä piiritoimitsija Jaakko Alavuotunki - tolokun miehet - tuomitsivat kiakkovieraiden teot.

En ole ainoa, joka pitää "erittäin arveluttavana Vasemmistoliiton riveistä kantautuneitä ääniä, joiden mukaan Suomen lipun voi polttaa itsenäisyyspäivänä".

Mutta siinähän se tuli se trikolorin kolmas väri: sininen!

Valitettavasti ymmärtäjiäkin löytyi. Muun muassa Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Teppo Eskelinen kirjoitti Viisi huomiota keskustelusta Tampereen mellakoiden jälkeen eli Huomioita keskustelusta Tampereen mellakoiden jälkeen 9.12.2013. Kaiken älykkään huomioinnin ohessa hän huomauttaa poliisin harjoittaman väkivallan kohtuullisuudesta tahi kohtuuttomuudesta: "Voi toki myös olla, että joukkojenhallintahommissa syntyy jonkinlaista oheisvauriota myös ihan aidosti vahingossa."

Sitä Eskelinen ei kuitenkaan sano, saavatko myös mielenosoittajat ja mellakoijat aiheuttaa "jonkinlaista oheisvauriota myös ihan aidosti vahingossa".

Mutta ajatelkaapa, jos rasistit sun muut äärioikeistolaiset olisivat osoittaneet mieltään ja mellakoineet - kaataneet aitoja, rikkoneet mailoillaan pankkien ikkunoita ja huitoneet poliisien hevosiakin! Millainen meteli siitä olisi syntynyt - ja aivan syystä! Vai pyhittääkö tarkoitus eli päämäärä keinot?

Saavatko oikeassa olevat aiheuttaa "oheisvauriota" - muun muassa rikkoa kauppaliikkeiden ikkunoita, vahingoittaa poliisihevosia ja protestoida puolihumoristisesti - mutta väärässä olijat eivät?

Vallan vahtikoira Jussi K. Niemelä kirjoitti perussuomalaisten ja vasemmistoliittolaisten Eroista ja yhtäläisyyksistä 8.12.2013: "Kun uusnatsit mellakoivat ja terrorisoivat kunnon kansalaisia, vasemmistoliittolaiset tuomitsevat ja perussuomalaiset ymmärtävät sekä puolustelevat. Kun anarkistit ja kommunistit mellakoivat ja terrorisoivat kunnon kansalaisia, perussuomalaiset tuomitsevat ja vasemmistoliittolaiset ymmärtävät sekä puolustelevat."

Kiakkovieraiden mellakoinnin puolusteluksi tai Niemelän mielipiteitten mitätöimiseksi ei käy hyökkääminen Jussi K. Niemelän persoonaa vastaan.

Kun näitä asioita näin punavalkoinen tonttulakki päässäni pohdin, minusta kirjailija Jari Tervo kirjoitti 9.12.2013 blogikirjoituksessaan "Pieni sikaileva porhokerho" aivan oikein, että "(i)kkunan rikkominen on yhtä vähän mielipide kuin hevosen hakkaaminen jääkiekkomailalla. Paikkojen särkeminen on vain ilkivaltaa ja rähinöimistä siitäkin huolimatta, että se yritettäisiin jalostaa yliopistolla yhteiskuntakriittiseksi puheenvuoroksi."

Puhtain asein puhtaan asian puolesta! on marsalkka Mannerheimin tunnuslause.

Rauhallista joulun odotusta!