Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivän jälkeisenä sunnuntaina: ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta

Venäjän keisari Pietari I Suuri uudisti ja länsimaisti maataan. Pietari Suuren johdolla Venäjällä aloitettiin 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä tieteellinen opetus, valtion hallintoa uudistettiin kovalla kädellä ja Venäjä rakensi Euroopan valtioiden esimerkkiä seuraten vahvan laivaston. Hän tutustui laivanrakennukseen Alankomaissa ja Englannissa, tuohon aikaan johtavissa merivalloissa.

Ilmari Schepel kertoo Uuden Suomen blogitekstissään "Pietari Suuri ja Alankomaat", että "Pietari opiskeli käytännön laivanrakentamista Alankomaissa, incognito" vuosina 1697-1698, ja jatkaa: 

Pietari innostui hollantilaisten laivanrakentajien taidosta jo varhain, mutta lopullinen innostus syttyi kun hollantilaiset saapuivat vuonna 1694 Arkangeliin luovuttamaan uuden fregatin. Pietari oli sellaisen tilannut vuonna 1693, koska venäläistyyppiset laivat eivät enää tyydyttäneet tätä kunnianhimoista miestä. Kerrotaan, että kun Pietari näki Arkangelin satamassa Hollannin liehuvan lipun uuden fregatin peräpeilissä hän päätti siltä istumalta, että Venäjän uuden lipun värit tulisivat olemaan samanlaista trikolooria kuin mitä tuolla merenkulkijakansalla oli. 

Alankomaiden lippu. 

Venäjän ja Alankomaiden yhteistyö ei suinkaan jäänyt Pietari Suuren laivanrakennusopintoihin, Venäjän länsimaistamiseen tai samanlaiseen trikolooriin kuin mitä tuolla merenkulkijakansalla oli.

Tätäkin ennen oli Venäjän pohjoisilla vesillä tehnyt tutkimusmatkojaan hollantilainen löytöretkeilijä Willem Barents (k. 1597). 

Toinen Uuden Suomen blogisti, Leo Mirala tietää nimittäin kertoa blogitekstissään "Venäläisten uusi kasvimaa - Krim", että vuonna 2014 "puolet venäläisten syömästä kaalista tuotiin Natomaasta Hollannista". Vaikka puolet ei pitäisikään paikkansa, kertonee se puolitotuutenakin kuitenkin jotain Venäjän ja Alankomaiden yhteistyön määrästä. Hollantilainen kaali maistuu venäjäläisille - tai ainakin maistui. 

Mutta nyt on aika toinen. Länsimaista tuotu ruoka ei enää venäjäläislle maistu eivätkä hollantilaiset kukat ole enää kauniita katsella. Ukrainan tilanteen vuoksi Euroopan unionin asettamat Venäjän vastaiset pakotteet ja niitä seuranneet Venäjän asettamat vastapakotteet ovat johtaneet siihen, että "(r)uuan lisäksi Venäjä on nyt lähtenyt polttamaan hollantilaisia kukkia". 

Venäjän ja Alankomaiden välisiin huonoihin väleihin on myös aivan erityisiä, kahdenkeskisiä syitä. Venäjän ja Alankomaiden suhteet ovat olleet todella jäiset sen jälkeen, kun Itä-Ukrainassa ammuttiin viime vuonna alas Malaysia Airlinesin lento MH17. Turmassa kuoli 298 ihmistä, joista enemmistö oli hollantilaisia. Tämä asia on vaikea molemmille osapuolille.

Milloin tulisi uusi Pietari Suuri - sellainen suurmies, joka taas kiinnostuisi Venäjän ja Alankomaiden välisestä ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta?

Kunnon sotamies Švejkin sanoin: "Suuri aika vaatii suuria ihmisiä." 

Sunnuntaina: Ukrainan rajat

Wikipedia tietää kertoa, että

Ukrainan [sosialistisen neuvostotasavallan] perustuslakiin tehtiin vuonna 1945 muutoksia, joiden seurauksena se kykeni joissakin asioissa toimimaan Neuvostoliitosta erillisenä ulkopoliittisena subjektina. Tämän vuoksi Neuvostoliiton lisäksi Ukraina ja Valko-Venäjä olivat erikseen Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniä sen perustamisesta lähtien [ -- ]. Krim siirrettiin Venäjästä osaksi Ukrainaa vuonna 1954. 

Samana vuonna, vuonna 1954 Neuvostoliitossa juhlittiin Ukrainan ja Venäjän kansojen kolmesataavuotista liittoa. Juhlan kunniaksi julkaistiin postimerkki.

Ukrainan ja Venäjän kansojen välistä ystävyyttä juhlistava postimerkki.  

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen Helsingin päätösasiakirjan allekirjoittivat 35 valtion päämiehet. Helsingin päätösasiakirjan allekirjoitti muun muassa Neuvostoliitto, jonka seuraajavaltio on Venäjä. Tämän vuonna 1975 pidetyn rauhankokouksen 

päätösasiakirjan allekirjoituksilla kaikki allekirjoittajavaltiot tunnustivat olemassa olevat rajat ja niiden sisällä olevat valtiot. 

Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta julistautui itsenäiseksi Ukrainaksi elokuussa 1991. Ukrainan tasavallan itsenäistymisen jälkeen, joulukuussa 1994 allekirjoitettiin Budapestissa muistio, jonka mukaan 

Venäjä, USA ja Britannia takaavat Ukrainan itsenäisyyden ja sen rajojen muuttumattomuuden. 

Nyt - kaksikymmentä vuotta Budapestin muistion allekirjoittamisen jälkeen - on Venäjän federaatio vallannut Krimin ja liittänyt sen itseensä. Krimin valtaamisen jälkeen, huhtikuussa 2014 alkoi Itä-Ukrainassa sota, joka on Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemien joukkojen välinen aseellinen yhteenotto. 

Venäjä ei kunnioita entisen neuvostotasavallan alueellista koskemattomuutta ja rajoja, valtion, joka on ollut Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen jo vuodesta 1945. Venäjä ei kunnioita itsenäisen tasavallan koskemattomuutta, jonka se vielä kaksikymmentä vuotta sitten lupasi taata. 

Uusi Venäjä: karttoja katsellessa ja nimiä tavatessa

Juhannuksen 2014 jälkeen kertoi Venäjän Ääni, että ”Donetskin ja Luhanskin tasavallat yhdistyvät Kansantasavaltojen liitoksi” eli Novorossijan tasavallaksi. Verkkouutiset kertoi, että ”Ukrainaan syntyi uusi valtio – ’Uusi Venäjä’”.

Uusi Venäjä Venäjän Äänessä. 

Valko-Venäjä on Valko-Venäjä, ja Vähä-Venäjällä tarkoitettiin aikoinaan Ukrainaa. Mutta mikä on Uusi Venäjä tahi Uusvenäjä?

Vaikka Uusi Venäjä on englanniksi New Russia, ei Uuden Venäjän asukkaita tule sekoittaa Venäjän uusrikkaisiin, joista englannissa käytetään nimitystä New Russians. 

Novorossijalla eli Uudella Venäjällä tarkoitetaan Venäjän keisarikunnan Mustanmeren pohjoispuolisia alueita. Nyt Uudesta Venäjästä on alkanut puhua myös Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin. 

Uuden Venäjän karttoja katsellessa huomaa, että Uuden Venäjän rajat eivät ole vakiintuneet. Esimerkiksi toisissa kartoissa Uuteen Venäjään kuuluu Krimin niemimaa, mutta toisissa ei.

Krim ei ole vain turkki, vaan myös niemimaa Etelä-Ukrainassa! 

Sen sijaan Transnistria näyttää kuuluvan liki jokaiseen Uuden Venäjän karttaan. 

Venäjän Äänen jutussa Uuden Venäjän rajat ovat kaikkein laajimmillaan. Uuden Venäjän länsiraja ei ulotu ainoastaan Dnestrjoelle saakka, vaan Uuden Venäjän länsiraja ulottuu aina Prutjoelle saakka. Näin ollen Venäjän Äänen kartassaan tarkoittamaan Uuteen Venäjään kuuluisi myös Bessarabia eli Moldova. 

Uuteen Venäjään kuuluvaa Dnestrjoen ja Bugjoen välistä aluetta kutsuttiin vuoden 1792 jälkeen Uudeksi Moldaviaksi. Samaa Nistrujoen ja Bugjoen välistä aluetta kutsuttiin toisen maailmansodan aikana Transnistrian kuvernementiksi. Uudessa Moldaviassa valtaa piti Venäjän keisarikunta, ja Transnistrian kuvernementissa valtaa pitivät akselivallat Saksa ja Romania. 

Onko kaikki uusi aina hyvästä? 

Krim - ja se Oolannin sota

Viikko sitten tiistaina Jyrki Kuusirati kirjoitti: 

Ilta-Sanomien juttu ”Tutkija: Leimahtaako heti Ukrainan jälkeen Transnistriassa” viittasi dekaani Arto Mustajoen 3.3.2014 ilmestyneeseen blogikirjoitukseen ”Nyt Krim – seuraavaksi Transnistria?” 

Nyt kun Krimin alueparlamentti on tehnyt päätöksen itsenäistyä jo ennen alueen itsenäistymisestä järjestettävää kansanäänestystä, on syytä tarkastella sitä, mitä on tapahtunut Transnistriassa – varsinkin kun Krimin alueparlamentin päätöksen ilmeisenä ja lopullisena tavoitteena on liittyä Venäjän federaatioon. 

Kysymys ei kuitenkaan kuulu, leimahtaako Krimin jälkeen Transnistriassa, vaan kysymys kuuluu, tuleeko Krimistä samanlainen jäätynyt konflikti kuin Transnistriasta. 

Transnistria, jonka pääkaupunki on Tiraspol, on yksi jäätyneistä konflikteista. Jäätyneet eli jähmettyneet konfliktit ovat suuren ja mahtavan Neuvostoliiton hajotessa syntyneitä ”jakomieliseen tilaan tipahtaneita epävaltioita”. Muita jäätyneitä konflikteja ovat Georgian kansainvälisesti tunnustettuun alueeseen kuuluvat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joista Georgia ja Venäjä kiistelevät, sekä Vuoristo-Karabah, jonka asemasta Armenia ja Azerbaidzhan kiistelevät. Moldovan tasavallan kansainvälisoikeudellisesti tunnustettujen rajojen sisällä oleva Transnistria on näistä jäätyneistä konflikteista lähinnä Euroopan unionia. Se on kapea kaistale maata Moldovan ja Ukrainan välissä, ja se sijaitsee Dnestr- eli Nistrujoen vasemmalla rannalla. 

Oman näkemyksensä mukaan Transnistria ei ole separatistinen epävaltio, koska se julistautui itsenäiseksi nyt jo hajonneesta Neuvostoliitosta syyskuussa 1990 – sen jälkeen, kun Moldavian sosialistisen neuvostotasavallan parlamentti oli antanut oman suvereenisuusjulistuksensa kesäkuussa 1990. Vasta seuraavana vuonna Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta julistautui itsenäiseksi Moldovan tasavallaksi. Oman näkemyksensä mukaan Transnistria – Dnestrin moldavialainen tasavalta – oli tuolloin jo itsenäinen, joka täyttää kaikki itsenäisen valtion tunnusmerkit. 

Transnistria nojaa itsenäisyytensä – ja sen kanssa ristiriidassa olevan halunsa liittyä osaksi Venäjän federaatiota – neljään peruspilariin. Nämä pilarit ovat kansojen itsemääräämisoikeus, Moldovasta erillinen historia, Transnistrian erityisyys verrattuna Moldovaan ja Molotovin–Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurausten purkaminen. 

Krimin alueparlamentti ei voi vedota Molotovin–Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurausten purkaminen tai peruuttaminen, mutta Krim voi vedota siihen, että se oli ukrainalaisen Nikita Hrutševin lahja Venäjältä Ukrainalle vuonna 1955. Transnistria kuului oman näkemyksensä mukaan Moldaviaan vain vuodet 1940–1990. Näin ollen sekä Transnistria että Krim voivat ainakin omasta mielestään perustellusti vedota erilliseen historiaan – Transnistria Moldovasta ja Krim Ukrainasta. 

Transnistria vetoaa erityisyyteensä eli muun muassa siihen, että siellä on kolme tasavahvaa kansallisuutta – moldovalaiset, venäläiset ja ukrainalaiset – toisin kuin Moldovassa. Myös Krim voi vedota siihen, että se on väestökoostumukseltaan erilainen kuin Ukraina. 

Omaa itsenäisyyttään perustellessaan Transnistria vetoaa kansojen itsemääräämisoikeuteen, mutta se on sitten toinen juttu, ovatko transnistrialaiset eli dnestriläiset kansa vai ei ja kuinka todellinen tuo kansakunta on. Sitä samaa voi kysyä myös krimiläisiltä. Sen Transnistria sen sijaan ohittaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassaan tarkoittama itsemääräämisoikeus ei välttämättä tarkoita itsenäistymistä, ja saman kiusallisen varauksen näyttää ohittavan myös Krim. Dnestriläisen tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus menee alueelliseen koskemattomuuden edelle, ja samoin näytään ajateltavan myös Krimillä. 

Krimin itsenäistymistä koskevan kansanäänestyksen alla kannattaa muistaa, että myös Transnistriassa on järjestetty kansanäänestyksiä alueen itsenäisyydestä. Esimerkiksi syyskuussa 2006 järjestetyssä kansanäänestyksessä voitti kanta, jonka mukaan Transnistria haluaa itsenäistyä ja liittyä osaksi Venäjää. Nämä vaalit olivat dnestriläisen näkemyksen mukaan reilut ja rehelliset, vaikka Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö jo etukäteen väitti toisin ja kieltäytyi lähettämästä vaalitarkkailijoita. Kansanäänestystä oli dnestriläisen kertoman mukaan seuraamassa satoja kansainvälisiä vaalitarkkailijoita ja ulkomaalaisia journalistia, mutta ei yhtään tarkkailijaa Etyjistä. 

Näin näyttää käyvän myös Krimillä. Erona Krimissä järjestettävään kansanäänestykseen on se, että Transnistriaan ei Etyjin vaalitarkkailijoita lähtenyt, mutta Krimille ei Etyjin vaalitarkkailijoita päästetä. 

Krimillä on nyt sekava joukko erilaisia asejoukkoja. Transnistriassa on kolmenlaisia rauhanturvajoukkoja: Tiraspolin hallinnon omia dnestriläisiä joukkoja, Moldovan tasavallan joukkoja ja Venäjän asevoimien joukkoja. Venäläisiä asejoukkoja pidetään usein miehitysjoukkoina eikä Moldovan tasavallan perustuslain mukaan sen alueella saakaan olla vieraan vallan joukkoja, mutta ne ovat siellä vuonna 1992 käydyn Transnistrian sodan jälkeen tehdyn aseleposopimuksen nojalla. Kaikkien näiden joukkojen tehtävänä oli estää konfliktin jatkuminen. Transnistrian jäätyneen konfliktin ratkaisemiseksi on käyty koko ajan lukuisia neuvotteluja konfliktin eri osapuolten kesken, mutta toistaiseksi tuloksetta. 

Venäjän suhtautuminen Tiraspolin hallinnon haluun liittyä osaksi Venäjään on ollut välttelevää. Transnistria sopinee Venäjälle paremmin pelinappulana suhteessa Moldovaan, ettei Moldova lähentyisi Euroopan unionia ja – mikä vielä pahempaa – Natoa. Samanlaiseksi tullee myös Krimin osa suhteessa Ukrainaan. 

Tässä vaiheessa ei voi tietää, leimahtaako Krimillä esimerkiksi Transnistrian sotaan verrattava lyhyeksi jäävä sota, ja tulisiko Krimistä sen jälkeen samanlainen jäätynyt konflikti kuin Transnistria on nyt. Tällöin Krimin osaksi jäisi olla Venäjän pelinappula suhteessa Ukrainaan, mikä osaltaan jarruttaisi Ukrainan haluja lähentyä länttä. 

Transnistrian jäätyneen konfliktin kohdalla on joskus todettu, että usein se, ettei tehdä minkäänlaista ratkaisua, on parempi ratkaisu kuin se, että tehdään huono ratkaisu.  Huonoin ratkaisu on sotilaallinen. Näin ollen voi vain toivoa, että eri osapuolten kesken käydyt neuvottelut onnistuvat niin, että päästään rauhanomaiseen ratkaisuun eikä Krimistä tule uutta jäätynyttä konfliktia. 

Ja se Oolannin sota oli kauhia...