Uuden musiikin historia: Aleksandr Skrjabin

Kopiokoneella kopioitu, leikattu ja liimattu sekä kirjoitettu kirjoituskoneella. Kuva: Jyrki Kuusirati.

Aleksandr Nikolajevitš Skrjabin (1872–1915) 

Lähteet: Väisänen, "Aleksandr Skrjabin", Otavan iso musiikkitietosanakirja 5; Salmenhaara, Vuosisatamme musiikki; MacDonald, "Alexander Skryabin", The New Grove Dictionary of Music and Musicians; N. Konstantinov, LP-levyn Scriabin, Sonatas Nos. 3, 4, 7, 9 teksti, Melodija. 

• venäläinen säveltäjä ja pianisti 

Elämästä 

• 1872 syntyy Moskovassa; äiti pianisti, isä suvun sotilasperinteistä huolimatta lainoppinut virkamies 
• 1873 äiti kuolee, kasvatusvastuu suvun naisille 
• 1882–1887 kadettikoulu Moskovassa 
• 1883– musiikkiopintoja muun kuin tädin johdolla, ystävyys Rahmaninovin kanssa 
• 1888–1892 Moskovan konservatorio, piano-opiskeli loistavasti, ei sopeutunut akateemiseen teoria- ja sävellysopiskeluun 
• 1890 venäläisten symbolistikirjailijoiden vaikutus 
• 1890–1898 varhaisin luomiskausi, op. 1–24 
• 1894–1903 suojelijana Beljajev 
• 1896 ensimmäinen Euroopan-kiertue 
• 1897 naimisiin Vera Ivanovna Isakovitšin, pianistin kanssa 
• 1898–1903 pianonsoiton professorina Moskovan konservatoriossa 
• 1903 muuttaa Venäjältä Italiaan, Sveitsiin, Belgiaan 
• 1905 teosofia syrjäyttää Nietzschen, vaikutteita Brysselin teosofeilta 1908–1910 
• 1914 paise huulessa 
• 1915 kuolee leikkauksen aiheuttamaan verenmyrkytykseen kesken kuumeisten Mysteerin suunnitelmien Moskovassa 

Teoksista 

pianomusiikkia ja orkesterisävellyksiä 

• 1902–1904 sinfonia 3: Jumalainen sinfonia 
• 1903 op. 30–42: pianosonaatti 4, poèmeja 
• 1903–1913 pianosonaatti 5 (1905), Hurmion runoelma (1905–1908), pianosonaatti 7 (1911–1912), Tulen runoelma Prometheus (1908–1910), viimeiset pianosonaatit, poèmet ja preludit 
• –1915 keskeneräinen Mysteeri 

Tyylistä 

• duuri-mollitonaliteetin ja kolmisoinnun hylkääminen 
• kvarttirakenteet ja sointikeskus/moodi = sarjallisen musiikin esimuoto? 
• lähtökohtinaan Schumann, Liszt ja Chopin sekä filosofis-kirjallinen taustansa Skrjabinin tyyli on irrallinen ajastaan 
• vaikka sitä voitaisiinkin pitää impressionismin ja ekspressionismin synteesinä. 
• Pianotuotanto on klaveristisesti taitavaa ja soinnillisesti ilmaisuvoimaista. Orkesteriteoksissa on taipumusta monumentaalisuuteen. 

Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivän jälkeisenä sunnuntaina: ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta

Venäjän keisari Pietari I Suuri uudisti ja länsimaisti maataan. Pietari Suuren johdolla Venäjällä aloitettiin 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä tieteellinen opetus, valtion hallintoa uudistettiin kovalla kädellä ja Venäjä rakensi Euroopan valtioiden esimerkkiä seuraten vahvan laivaston. Hän tutustui laivanrakennukseen Alankomaissa ja Englannissa, tuohon aikaan johtavissa merivalloissa.

Ilmari Schepel kertoo Uuden Suomen blogitekstissään "Pietari Suuri ja Alankomaat", että "Pietari opiskeli käytännön laivanrakentamista Alankomaissa, incognito" vuosina 1697-1698, ja jatkaa: 

Pietari innostui hollantilaisten laivanrakentajien taidosta jo varhain, mutta lopullinen innostus syttyi kun hollantilaiset saapuivat vuonna 1694 Arkangeliin luovuttamaan uuden fregatin. Pietari oli sellaisen tilannut vuonna 1693, koska venäläistyyppiset laivat eivät enää tyydyttäneet tätä kunnianhimoista miestä. Kerrotaan, että kun Pietari näki Arkangelin satamassa Hollannin liehuvan lipun uuden fregatin peräpeilissä hän päätti siltä istumalta, että Venäjän uuden lipun värit tulisivat olemaan samanlaista trikolooria kuin mitä tuolla merenkulkijakansalla oli. 

Alankomaiden lippu. 

Venäjän ja Alankomaiden yhteistyö ei suinkaan jäänyt Pietari Suuren laivanrakennusopintoihin, Venäjän länsimaistamiseen tai samanlaiseen trikolooriin kuin mitä tuolla merenkulkijakansalla oli.

Tätäkin ennen oli Venäjän pohjoisilla vesillä tehnyt tutkimusmatkojaan hollantilainen löytöretkeilijä Willem Barents (k. 1597). 

Toinen Uuden Suomen blogisti, Leo Mirala tietää nimittäin kertoa blogitekstissään "Venäläisten uusi kasvimaa - Krim", että vuonna 2014 "puolet venäläisten syömästä kaalista tuotiin Natomaasta Hollannista". Vaikka puolet ei pitäisikään paikkansa, kertonee se puolitotuutenakin kuitenkin jotain Venäjän ja Alankomaiden yhteistyön määrästä. Hollantilainen kaali maistuu venäjäläisille - tai ainakin maistui. 

Mutta nyt on aika toinen. Länsimaista tuotu ruoka ei enää venäjäläislle maistu eivätkä hollantilaiset kukat ole enää kauniita katsella. Ukrainan tilanteen vuoksi Euroopan unionin asettamat Venäjän vastaiset pakotteet ja niitä seuranneet Venäjän asettamat vastapakotteet ovat johtaneet siihen, että "(r)uuan lisäksi Venäjä on nyt lähtenyt polttamaan hollantilaisia kukkia". 

Venäjän ja Alankomaiden välisiin huonoihin väleihin on myös aivan erityisiä, kahdenkeskisiä syitä. Venäjän ja Alankomaiden suhteet ovat olleet todella jäiset sen jälkeen, kun Itä-Ukrainassa ammuttiin viime vuonna alas Malaysia Airlinesin lento MH17. Turmassa kuoli 298 ihmistä, joista enemmistö oli hollantilaisia. Tämä asia on vaikea molemmille osapuolille.

Milloin tulisi uusi Pietari Suuri - sellainen suurmies, joka taas kiinnostuisi Venäjän ja Alankomaiden välisestä ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta?

Kunnon sotamies Švejkin sanoin: "Suuri aika vaatii suuria ihmisiä." 

Adventtisunnuntain ajatuksia: talvisota ja Viipurin pamaus

Tänä sunnuntaina on paitsi ensimmäinen adventtisunnuntai myös talvisodan alkamisen muistopäivä. Erityisen merkittäväksi tämänvuotisen muistamisen tekee se, että talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 75 vuotta.

Talvisodan syttymispäivä on myös ilmatorjunnan vuosipäivä, ja suomalainen ilmatorjunta-aselaji perustettiin 1920-luvulla. Ilmatorjunnan vuosipäivä juontaa juurensa Viipurin pamaukseen vuoteen 1495. 

Apostoli Andreaan risti on myös Skotlannin lippu. Kuva: Wikipedia. 

Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi aikaansaanut Viipurin pamauksen jonkinlaisella räjähtävällä seoksella. [ -- ] Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä. Päivä, kolmaskymmenes marraskuuta, oli Pyhän Andreaan päivä ja he luulivat valoilmiötä Andreaan ristiksi. He luulivat pyhän Andreaan suojelevan kaupunkia ja lopettivat hyökkäyksen. 

Tämä taivaallinen valoilmiö oli 1400-luvun ilmatorjuntaa. Viipurin pamauksen muisto antoi nuoren itsenäisen Suomen ilmatorjunta-aselajille arvoisensa vuosipäivän. 

Viipurin pamaus oli ja on tärkeä päivä myös Helsingin yliopiston Wiipurilaiselle Osakunnalle, jossa Viipurin pamausta juhlitaan osakunnassa vuosijuhlan rinnalla. Tärkeää Viipurin pamauksen juhlinta oli ilmeisesti myös vanhoille viipurilaisille, joiden juhlinnan sotatoimet estivät. Vuoden 1939 marraskuun 30. päivänä ei Viipurissakaan juhlittu, iloittu eikä tanssittu. 

Koska talvisota alkoi samana päivänä kuin on ilmatorjunnan vuosipäivä, jota vietetään samana päivänä, kun muistellaan Viipurin pamausta, tuli mieleeni pari kysymystä: pommittiko Neuvostoliitto tarkoituksella Helsinkiä nimenomaan ilmatorjunnan vuosipäivänä ja hyökkäsi revanssiaikein ja maajoukoin nimenomaan Viipurin pamauksen päivänä? 

Entä oliko sattumaa vai historian ironiaa se, että Al-Qaida teki terrori-iskunsa 9/11 eli 11. päivänä syyskuuta 2001? 911 on amerikkalainen hätänumero. 

Onko jossain joku koiranleuka, joka näitä historian sattumia suunnittelee? 

Tummansininen t-paita: teetä ja torvisoittoa

Vanhassa tummansinisessä t-paidassani – jonka sain Lieksassa joskus iloisen 1980-luvun loppupuolella – on paitsi kuva sylinteriventtiilisestä Es-bassotuubasta myös kuvan vierellä oleva tietosanakirja-artikkeli, jonka liitän tähän sellaisenaan ja sen kummemmitta kommenteitta: 

Torvi, Torvi-nimitystä käytetään usein yhteisesti kaikista puhaltimista, jotka on rakennetut metallista ja joihin kuuluvat erikokoiset torviorkesterin ”torvet” (kornetit, altto-, tenori- ja barytonitorvet) sekä tärkeät orkesterisoittimet trumpetti (ks. Trumpetti), käyrätorvi, pasuuna ja tuuba. 

Torvisoittimet eivät ole varsinaisesti mitään helposti käsiteltäviä, mutta niillä on mm. se etu, että niihin voi hyvin perehtyä ilman opettajan valvontaa, itseopiskelun avulla. Se selittää, että monin paikoin maaseudullakin kyetään aikaansaamaan ja ylläpitämään torviorkesteriharrastusta, jonka merkitystä ei ole arvioitava vähäksi. – Lähinnä tarkoitetaan ”torvella” käyrätorvea, edellämainittua, sangen kaunisäänistä, mutta myös erittäin vaikeasti soitettavaa orkesterisoitinta. 

Torvisoitinten hinnat ovat 1000:sta mk:sta ylöspäin. T K 

Vaikka lupasinkin olla kommentoimatta, kysyä kai sentään saan. Kuka on ylläolevan lyhyen ja ytimekkään artikkelin kirjoittaja, nimimerkki T K? Mikä on se tietosanakirja, josta yllä oleva lainaus? 

Satie, Šostakovitš ja Stalin: formalismia

"Praavda on historianopiskelijoiden puolueisiin ym. sitoutumaton ainejärjestölehti, joka ilmestyy 2-4 kertaa vuodessa", kertoi Praavda - Tottuus 1/2003. Samassa lehdessä oli Jyrki Kuusiratin kirjoitelma Muodon vuoksi:

Erik Satien omakuva. 

Muodon vuoksi  

Kun Claude Debussy (1862-1918) arvosteli Normandiassa syntyneen Erik Satien (1866-1925) musiikkia "muodon puutteesta", Satie sävelsi seitsemän pianokappaletta vastaukseksi oikeutettuun arvosteluun ja vei ne arvostelijansa hyväksyttäviksi. Näiden kappaleitten yhteisenä nimenä oli Trois morceaux en forme de poire (Kolme päärynänmuotoista kappaletta). Tämän vuonna 1903 syntyneen pianosarjan hän tietysti myös omisti Claude Debussylle.  

Luultavasti suurin syy kritiikkiin oli se, että Satie oli käynyt väärät koulut. Hänen opinahjonsa Schola Cantorum ei ollut Pariisin konservatorio. Satie ei kuulunut piireihin. Oli hän konservatoriossakin opiskellut monia vuosia, mutta ei suorittanut siellä mitään tutkintoa. Niinpä Satie torjui musiikkinsa muodollisiin puutteisiin puuttuvan arvostelun ja sanoi olevansa "parantumaton ja vilpitön amatööri", joka tekee sen, minkä aikamies vain voi.  

Mutta kuka ihme oli Erik Satie? No, se Satie, jonka pianomusiikki soi aina taustalla, kun televisiosta tulee riikinruotsalainen dokumentti rakastetusta Carl Larssonista: Var välkommen, kära du, till Carl Larsson och hans fru! Ruotsalaista kansankotia edeltävää Larssonin perheidylliä ja akvarelleja säestää Satien rauhallinen dum-dam, dum-dam: Kolmen päärynänmuotoisen kappaleen alkutahdit. 

Sama Satie säestää myös FST:n dokumentteja Karjalan kannaksen suomenruotsalaisesta runoilijasta, Raivolassa asuneesta Edith Södergranista (1892-1923). Ja Erja Manto lukee nuorena nukkuneen runoa Landet som icke är. 

Mikäli Venäjän vallankumousvuonna kuollut Claude Debussy olisi elänyt Stalinin Neuvostoliitossa, hän ehkä olisi suutaan soukemmalla eikä olisi puhunut muodon puutteesta yhtään mitään. 1930-luvulle tultaessa sosialistisesta realismista oli tullut Neuvostoliiton virallinen taidesuunta ja formalismista kirosana.  

Oikeutettua arvostelua saivat osakseen niin Sergei Prokofjev, Aram Hatsaturjan kuin Dmitri Šostakovitškin (1906-75). Heitä kaikkia syytettiin formalismista.  

Miksi? Šostakovitšia syytettiin esimerkiksi siksi, että hän sävelsi vuosina 1930-32 Nikolai Leskovin (1831-95) traagiseen kertomukseen pohjautuvan oopperan Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth.  

Kantaesitys oli vuonna 1934, ja ooppera oli valtaisa menestys, mutta tammikuun 1936 Pravdassa oli tulikivankatkuinen arvostelu, jonka oli kirjoittanut luultavasti Stalin itse. Sen otsikko oli Sekasotkua musiikin asemesta. Siinä suuri arvostelija hyökkäsi oopperan "formalistisia ja dekadentteja tendenssejä" vastaan. Šostakovitšin nimi häipyi oopperoiden ja konserttien ohjelmistoista.  

Seuraavana vuonna Šostakovitš nimesi viidennen sinfoniansa "neuvostotaiteilijan vastaukseksi oikeutettuun arvosteluun". Sekään ei Šostakovitšia auttanut. Vielä sodanjälkeisen "ždanovštšinan" aikana eli vuosina 1946-48 pannassa olivat kolmen edellä mainitun säveltäjän lisäksi muun muassa runoilija Anna Ahmatova ja elokuvaohjaaja Sergei Eisenstein. Tuolloin Andrei Zdanov johti Neuvostoliiton kulttuuripolitiikkaa.  

Mutta vasta viisikymmenvuotiaana, vuonna 1956, Dmitri Šostakovitš poisti loukkaavan Macbeth-vihjauksen ja uusi oopperansa, nyt nimellä Katerina Izmailova. Samana vuonna Nikita Hrustsev arvosteli ankarasti Stalinia ja tämän hallintoa Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton Kommunistisen Puolueen 20. puoluekokouksessa.  

Ei siis ihme, että formalismin pelossa informaatioteknologit puhuvat niin paljon sisällöntuotannosta. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. 

Praavda - Tottuus on Tiima ry:n eli Oulun yliopiston "historian opiskelijoiden oma lehti, johon kaikki halukkaat ovat tervetulleita kirjoittamaan". 

Landet som icke är: Itäblogi - punaista ja mustaa

Toisessa blogissani - Itäblogi - ilmestyi alkuvuonna 2007 ainoastaan kolme kirjoitusta, jotka kaikki kolme ovat Karjala-aiheisia. Siitä siis Itäbloginkin alaotsikko Punaista ja mustaa.

• A. Mörön fuusio (2007) 
• Takaisin Karjalaan, 6.-9. heinäkuuta 2005 
• Aleksanteri Nevski Manssilassa 

Itäblogini tunnukset ja salasanat ovat kadonneet minulta ties minne, eikä Itäblogiani enää kukaan eikä mikään päivitä. Itäblogiani ei tule sekottaa muihin samannimisiin tahi samantapaisiin blogeihin.

"Vesi oli mustaa kuin aikakin", mutta onneksi Karjala on punaista ja mustaa - ja toivottavasti lumi on valkoista.