Sunnuntaina: tuplapalkka on vanhentunut

"Milloin todetaan, että sunnuntain tuplapalkka on yksinkertaisesti vanhentunut?, kysyi Häkämies Kuopiossa" keskiviikon 3.6.2015 Savon Sanomissa. 

EK:n Jyri Häkämies. Kuva: Suomen Kuvalehti. 

"Pyhätyöllä ei ole siunausta. Kolmatta käskyä on sanottu ensimmäiseksi työsuojelulaiksi", sanoo Sanansaattaja, mutta Häkämies sanoo, että sunnuntain tuplapalkka on "jäänne entisiltä ajoilta, jolloin sunnuntai oli kirkko- ja pyhäpäivä. Maailma on muuttunut niin, että ihmiset liikkuvat myös sunnuntaisin kun kaupat ovat auki." 

Niin se maailma muuttuu. Ennen käytiin sunnuntaisin kirkossa, mutta nyt käydään kaupassa. 

Mutta maanantaihan se on monella viikon vaikein työpäivä, ja moni potee maanantaisin niin sanottua maanantaiväsymystä. Niin sanoo Talouselämä. Ei työteho niin sanottuna normipäivänä ole niin kuin sen pitäisi. 

Minä teen nyt vuorostani merkittävän työmarkkinapoliittisen keskustelunavauksen tulevaisuuteen, kun kysyn: Milloin todetaan, että maanantain palkka on yksinkertaisesti vanhentunut? 

Adventtisunnuntain ajatuksia: talvisota ja Viipurin pamaus

Tänä sunnuntaina on paitsi ensimmäinen adventtisunnuntai myös talvisodan alkamisen muistopäivä. Erityisen merkittäväksi tämänvuotisen muistamisen tekee se, että talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 75 vuotta.

Talvisodan syttymispäivä on myös ilmatorjunnan vuosipäivä, ja suomalainen ilmatorjunta-aselaji perustettiin 1920-luvulla. Ilmatorjunnan vuosipäivä juontaa juurensa Viipurin pamaukseen vuoteen 1495. 

Apostoli Andreaan risti on myös Skotlannin lippu. Kuva: Wikipedia. 

Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi aikaansaanut Viipurin pamauksen jonkinlaisella räjähtävällä seoksella. [ -- ] Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä. Päivä, kolmaskymmenes marraskuuta, oli Pyhän Andreaan päivä ja he luulivat valoilmiötä Andreaan ristiksi. He luulivat pyhän Andreaan suojelevan kaupunkia ja lopettivat hyökkäyksen. 

Tämä taivaallinen valoilmiö oli 1400-luvun ilmatorjuntaa. Viipurin pamauksen muisto antoi nuoren itsenäisen Suomen ilmatorjunta-aselajille arvoisensa vuosipäivän. 

Viipurin pamaus oli ja on tärkeä päivä myös Helsingin yliopiston Wiipurilaiselle Osakunnalle, jossa Viipurin pamausta juhlitaan osakunnassa vuosijuhlan rinnalla. Tärkeää Viipurin pamauksen juhlinta oli ilmeisesti myös vanhoille viipurilaisille, joiden juhlinnan sotatoimet estivät. Vuoden 1939 marraskuun 30. päivänä ei Viipurissakaan juhlittu, iloittu eikä tanssittu. 

Koska talvisota alkoi samana päivänä kuin on ilmatorjunnan vuosipäivä, jota vietetään samana päivänä, kun muistellaan Viipurin pamausta, tuli mieleeni pari kysymystä: pommittiko Neuvostoliitto tarkoituksella Helsinkiä nimenomaan ilmatorjunnan vuosipäivänä ja hyökkäsi revanssiaikein ja maajoukoin nimenomaan Viipurin pamauksen päivänä? 

Entä oliko sattumaa vai historian ironiaa se, että Al-Qaida teki terrori-iskunsa 9/11 eli 11. päivänä syyskuuta 2001? 911 on amerikkalainen hätänumero. 

Onko jossain joku koiranleuka, joka näitä historian sattumia suunnittelee? 

Sana sunnuntaiksi: ensimmäisenä adventtisunnuntaina tuomiosunnuntaista

Viikko sitten sunnuntaina oli kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, tuomiosunnuntai, jota kutsutaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi.

Tuomiosunnuntaina kävi oveni takana jehovia. Tuomiosunnuntai on jehoville sopiva ajankohta, koska millennialisteja kiinnostavat lopun ajat ja viimeinen tuomio. 

Fingerpori 22.2.2010 © Pertti Jarla. 

Tosin monikkomuoto jehovia on väärä, koska on vain yksi Jumala, jonka nimi Jehovan todistajien mukaan on Jehova. Toisekseen, nuo Jehovan todistajat eivät suinkaan olleet partasuisia miehiä niin kuin tuossa Fingerporin sarjakuvassa, vaan he olivat naisia. 

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä (Matt. 25: 31-46) sanotaan, että Ihmisen Poika 

erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstin lopussa Jeesus sanoo, että toiset lähtevät 

iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. 

Tarinan opetus: kun paimen erottaa lampaat vuohista, nimenomaan heidät - jotka eivät ole antaneet nälkäiselle ruokaa ja janoiselle juomaa, ottaneet koditonta luokseen, vaatettaneet alastonta ja käyneet katsomassa sairasta ja vankia, vaan ovat eläessään olleet lampaita - asetetaan Kuninkaan valtaistuimen vasemmalle puolelle. 

Sana sunnuntaiksi: Laupias samarialainen

Oulun yliopiston Humanistisen killan kulttuurilehdessä Rumasana 2/2003 ilmestyi Jyrki Kuusiratin ainekirjoitus Laupias samarialainen.

Vertauskuvallinen ja ortodoksinen tulkinta Kristuksesta laupiaana samarialaisena. Kuva: The Sepherd's Guild. 

Laupias samarialainen  

"Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" (Lk. 10:29)  

Eräs mies oli matkalla ravintolasta taksiasemalle. Rahaa hänelle oli jäänyt juuri sen verran, että sillä maksaisi kotimatkan. Mutta matkalla hän näki kaksi nuorta naista, joista toinen istui maassa ja nyyhki ja voihki. Mikä hätänä? Toinen, se joka seisoi ystävättärensä vieressä, sanoi, että ystävä oli loukannut jalkansa, eikä nilkka kestä, ei kestä jalka varata. Voisiko mies auttaa? Totta kai, totta kai mies tahtoi auttaa.  

Yhdessä mies ja se toinen nainen nostivat maassa istuvan ylös. Nainen valitti kipuaan. Jalka on kipeä, eikä kanna. Mitä tehdä? Nainen valitti ja nyyhki, että jalka ei kanna. Toinen nainen keksi, että päivystykseenhän tämä täytyy viedä, ja onneksi taksiasema on ihan tuossa lähellä, eikä sinne ole edes pitkä matka. Niinpä mies ja se toinen nainen lähtivät taluttamaan tätä vielä äsken maassa istunutta, jalkavaivaista naista, jonka nilkka oli ties vaikka nyrjähtänyt. Voi raukkaa, mutta onneksi taksiasema oli tässä ihan lähellä, ja niinhän se oli.  

Kolmisin mies, jalkavaivainen ja se toinen nainen saapuivat taksiasemalle. Vaivoin saivat he jalkavaivaisen autoon. Mies istui maksajan paikalle, ja terveyskeskukseen he lähtivät. Sinne sisälle päästyään mies selitti tilanteen ensihoitajalle niin hyvin kuin pystyi ja hoitaja tutki nyyhkivän potilaan saman tien, kun oli muuten niin hiljaista. Ei siinä jalassa mitään sen kummempaa vikaa ollut, eikä nilkassakaan. On vain tyttö säikähtänyt ja vielä enemmän humalassa. Hoitaja sitoi kuitenkin jalan, että sai asiakkaan tyytyväiseksi, mutta ei se nyyhke siihen loppunut.  

Taksinkuljettajakin tuli sisälle, kun mittari oli aikansa pihalla raksuttanut. Pitäisi kuulemma matka maksaa. Niin, kuka maksaa? Ei tytöillä ollut rahaa, ei kummallakaan. Taksinkuljettaja tuumi, että tilaajahan se yleensä maksaa, ja mies kai se sitten oli sen taksin tilannut, kun oli istunut etupenkillä ja sanonut, että terveyskeskukseen. Taksiin menivät miehen rahat, mutta ei mies ollut vielä kotona.  

Se toinen nainen sanoi, että kyllä tämä on kotiin vietävä. Vietävä, totta totisesti! Onneksi se asuu tässä ihan lähellä, eikä sinne ole edes pitkä matka. Ei, ei tietenkään, hieno homma, ettei ole pitkä matka! Niinpä lähtivät he kolmisin, mies ja se toinen nainen molemmin puolin, ja jalkavaivainen nainen heidän keskellään. Kotiin he tätä naista saattelivat niin kuin viidellä jalalla saattaa voi.  

Ei sinne kotiin pitkä matka ollut, mutta kauan se matka kesti. Vihdoin saapuivat he ulko-ovelle, ovi saatiin auki, ja rappuunkin pääsivät. Portaissa oli hankalaa raahata raihnaista, mutta sekin onnistui. Ovelle päästyään ei nainen kuitenkaan löytänyt kotinsa avaimia, ei niin mistään. Mikä nyt neuvoksi? Onneksi se toinen nainen asui tässä ihan lähellä, kerrosta ylempänä, ja jalkavaivainen voisi tulla sinne yöksi. Sinne siis.  

Kun he pääsivät sisälle, se toinen nainen tarjosi miehelle tölkin olutta. Mies istui keittiössä, ja hyvältähän olut maistui urakan päätteeksi. Mutta olohuoneessa makasi toinen mies, sen toisen naisen mies, nukkui ja makasi sohvalla. Pöydällä oli oluttölkkejä, ja ne oli jo juotu. Olohuoneen lattialla oli kissa jalat oikosenaan, ja kissan vieressä paloi kynttilä. Mieskin tuli olohuoneeseen ja silitti kissaa, joka vaikutti ihmeen rauhalliselta. Sitten heräsi se toinen mies ja nousi sohvalta. Se toinen nainen selitti tilanteen, siis sen, mitä kaikkea olikaan illan aikana sattunut, ettei tulisi mitään väärinkäsityksiä.  

Se toinen nainen kysyi, miksi ihmeessä kynttilä on kissan vieressä ja palaa lattialla. Sitten hän koski kissaa ja tajusi, että sehän on kuollut. Herra Jumala, kissa on kuollut! Naiset alkoivat huutaa niin kuin naiset nyt huutavat. Se toinen nainen kysyi siltä sohvalta maanneelta mieheltään, että mitä ihmettä, miksi ihmeessä kissa on kuollut, onko se tapettu. Siihen se toinen mies, että olihan siitä puhetta, kun kissaa on niin hankala kerrostalossa pitää. Et kai sinä ryökäle tuon kissan tappanut? kysyi se toinen nainen, ja se toinen mies, että joo, minähän sen kissan tapoin, niskat nurin. Voi herra isä sentään! Naiset itkivät ja huusivat niin kuin naiset vain voivat, ja jalkavaivainen oli unohtanut kipeän jalkansa. Hän itki nyt sitä kissaa.  

Huudosta ei tahtonut tulla loppua, ja se toinen mies alkoi jo hermostua. Se toinen nainen ripitti miestään ja vaati, että tämän oli ainakin siivottava se, minkä oli tappanutkin. Kissantappaja, se toinen mies, että joo joo, ja haki keittiöstä valkoisen muovipussin, laittoi kissan sinne ja muovipussin ovenpieleen keittiön lattialle, että sen voisi sitten huomenna viedä roskiin. Mies katsoi parhaimmaksi lähteä ja käveli kotiinsa. 

Mene ja tee sinä samoin. 

Rumasana on oululainen kulttuurilehti. Sitä julkaisee Oulun yliopiston Humanistinen kilta. 

Sana sunnuntaiksi: Tiloja/Avaruuksia

Viikko sitten  eli 4. adventtisunnuntaina 22.12.2013 kirjoitti kirjailija ja vapaa kolumnisti Minna Lindgren Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivujen vapaassa kolumnissa "Koira ja kissa hoitavat ihmistä paremmin" vapaan kolumninsa lopuksi:

Ja sitten on tietysti saattohoitokissa, josta geriatrian tohtori David Rosa kertoo kirjassa Hoivakodin kissa Oscar. Oscar oli epäsosiaalinen ja etupäässä piilossa. Mutta jos joku vanhuksista alkoi tehdä kuolemaa, Oscar livahti tämän huoneeseen ja asettui kerälle sängyn jalkopäähän. Siinä se kehräsi, kunnes potilas kuoli. Vasta hautausurakoitsijoiden saapuessa Oscar nousi seisomaan, katseli arvokkaasti, kun vainaja vietiin pois ja vetäytyi sen jälkeen piiloonsa, uupuneena.  

Omaiset kiittivät Oscaria sen työstä. Kissan läsnäolo ja se vakavuus, jolla se suhtautui tehtäväänsä, rauhoitti surevia.  

Suomessa tunnetaan diabeetikoita auttavat hypokoirat ja lukuvaikeuksista kärsivien lasten tukena istuvat kirjastokoirat. Tosin Tampereella allergikot vastustavat kirjastokoiria, ja samasta syystä harvat hoitotyön eläimet on kielletty.  

Olisi kai loogista luopua myös ratsupoliiseista ja huumekoirista allergiaan vedoten. Samalla voitaisiin viedä puistosta penkit, koska niille voi istua puliukko.  

Pieni siedätys koko yhteiskunnalle olisi paikallaan. 

Muun muassa metsästäjät paheksuvat kissoja siitä, kuinka julmia petoja kissat ovat, kuinka kissat tappavat huvikseen. Metsästäjät paheksuvat ja kadehtivat kissoja, vaikka metsästäjien ja kissojen saaliseläimet eivät olekaan samat.

Se on toki totta, että kissa ei ole kuulu suomalaiseen luontoon.

Mutta kuinka paljon metsästäjät itse tappavat nälkäänsä ja perhettään ravitakseen? Siksi metsästäjät perustelevatkin metsästämisensä riistanhoidolla.

Kissat saalistavat ja tappavat, koska ne ovat petoja ja se saalistaminen ja tappaminen on niiden luonto. Miksi sitten ihmiset tappavat?

"Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin", on vanha suomalainen sananlasku.

Kissoilla - kuten monilla muillakin eläimillä, Luojan luomilla järjettömillä luontokappaleilla - on ominaisuuksia, joita me ihmiset pidämme inhimillisinä, kuten hoivavietti. Oikeastaan ne ominaisuudet ovat eläimellisiä, mutta meillä ihmisillä nämä eläimelliset ominaisuudet ovat valitettavan usein turmeltuneet muun muassa ajattelumme ja järkemme ja puhetaitomme takia - ja kirjoitustaitomme takia. Eläimet eivät osaa puhua eivätkä ilmeisesti ajatellakaan, ja nimenomaan se erottaa ne ihmisistä. Me ihmiset olemme degeneroituneita eläimiä, mutta me ihmiset olemme niin järkeviä ja niin tyhmiä, että me pidämme omia turmeltuneita eläimellisiä ominaisuuksiamme jotenkin inhimillisinä.

Kissoilla on myös muuan aivan erityinen ominaisuus:

Kuka hyvänsä kissanomistaja voisi kokemuksesta kertoa että kissat asuttavat taloja paljon paremmin kuin ihmiset. Jopa kaikkein hirvittävimmän nelikulmaisista tiloista ne osaavat löytää mukavimman nurkkauksen. 

Näin kirjoitti Georges Perec (1936-1982) kirjassaan Tiloja/Avaruuksia.

Georges Perecin Tiloja/Avaruuksia oikealla ja Tarzan Bloch vasemmalla. 

Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin - niin ihmisille kuin eläimillekin.

4. adventtisunnuntaina: keskiolut R-kioskeihin!

Eilen eli lauantaina - sapattina, tuomaanpäivänä ja talvipäivänseisauksena - pysähdyin mennen tullen Neste Oil Revonlahdella, joka aiemmin tunnettiin Taukokartanona. Entisestä Taukokartanosta ostin mennessäni bensiiniä, tuulilasinpesunestettä, Revonlahti-postikortteja, kahvit ja Martti Lutherin (1483-1546) Ison katekismuksen.

Iso katekismus oli tietysti aivan pakko ostaa, koska sitä myytiin huoltoasemalla. Huoltoasemalla! Tosin tuolla huoltoasemalla myydään erilaisten huoltokirjojen, koirakirjojen, kissakirjojen, sotakirjojen ynnä muiden ohella myös virsikirjoja.

Mutta keskiolutta siellä ei myydä. Syyt ovat mitä luultavimmin uskonnolliset.

Me muistamme Pertti Jarlan (s. 1971) Fingerpori-sarjakuvan, jossa vanha herra sanoo: "Minä en nauti alkoholia uskonnollisista syistä -- vaan ihan muista syistä."

Suloisessa Suomessamme on ainakin kolme huoltoasemaa - Neste Oil Revonlahti Revonlahdella ja Jari-Pekan liikenneasemat Hankasalmella, Hartolassa ja Joroisissa - joissa myydään polttoaineita ja tuulilasinpesunestettä, mutta ei myydä liuottimista sitä kaikkein tärkeintä: keskiolutta.

Suomalainen alkoholinkuluttaja, kuningaskuluttaja, joka janoaa kaljaa ja kalmariinia, on hätää kärsimässä ja kuivin suin. Huolto ei pelaa.

Me, jotka olemme tarpeeksi vanhoja, muistamme iloisen 1980-luvun ja suomalaisen rock-väen, muun muassa Sleepy Sleepersin sekä musiikki- ja mielipidelehti Uuden Laulun ja pilalehti Pahkasian huumorimielisen kampanjan Keskiolut R-kioskeihin - eikä siinä tainnut olla edes huutomerkkiä.

Vaikka kampanja tehtiin huumorimielessä ja "(t)uohon aikaan ajatusta keskioluen saannista kioskeista pidettiin mahdottomana", niin siinä sitten ennen pitkää kuitenkin kävi, että toiveista tuli totta ja keskiolut saatiin R-kioskeihin ja kaikkialle muuallekin. Keskiolut saatiin joka paikkaan.

Tarinan opetus: varo mitä toivot - voit saada sen.

Mitä sinä toivot? Mitä sinä haluat saada? Entä mitäpä minä?

Raitista joulua - edes lapselle!