Kansan kaikuja Pohjois-Suomesta: vaikuttamalla vaikutat!

Yleisönosasto on Wikisanakirjan mukaan sanomalehden tai muun julkaisun osasto, jossa julkaistaan mielipidekirjoituksia. Mielipidekirjoitus on ajankohtainen ja keskusteleva "oma uusi mielipide taikka vastaus esitettyyn mielipiteeseen eli vastine". Sanomalehti Kalevassa on ollut vuosien varrella muutama ihan hyvä yleisönosastokirjoitus, muun muassa alla olevat Jyrki Kuusiratin kolme kirjoitusta.

Kuusrock oli Oulun Kuusisaaressa vuosina 1973–1991 järjestetty musiikkifestivaali, jonka mahdolliset ja mahdottomat meluhaitat puhuttivat koko sen historian ajan. Heinäkuun 1983 Kuusrockin jälkeen julkaistussa Kalevassa oli yleisönosastokirjoitus "Kuusrockin jyminä entistä ehompaa", joka otsikkonsa mukaisesti keskittyi Kuusrockin meluhaittoihin, mutta myös toinen, Jyrki Kuusiratin kirjoittama yleisönosastokirjoitus, jossa otettiin kantaa Kalevan kuusrokkaajia koskevaan alkoholiuutisointiin:

Rokkarit rattijuoppojakin? 

Tiistain 19.7. Kalevassa olleessa jutussa "Kymmenen kuusrokkaajaa väräytti alkometrin viisaria" annettiin Kuusrock-yleisöstä kyseenalainen kuva. Oliko toimittajan tarkoitus mustamaalata rock-yleisöä antamalla yhtäältä epätarkkaa, toisaalta hyvinkin tarkkaa tietoa?  

Tarkkaa oli se, että kolmen rattijuopon lisäksi mainittiin seitsemän väräyttäneen alkometrin viisaria. Rattijuoppouteenhan nämä seitsemän eivät syyllistyneet. Epätarkkaa oli se, ettei mainittu kuinka monta "Oulussa Kuusrockin yhteydessä" puhalletusta 460 autoilijasta tai kolmesta rattijuoposta todella oli kuusrokkaajia. Näin saatiin rokkaajat leimattua rattijuopoiksikin. 

Rockmusiikin lisäksi ruotsi puhuttaa - varsinkin niin sanottu pakkoruotsi, jota tosin ilahduttavan moni myös hyötyruotsiksi kutsuu. Perjantaina, syyskuun 14. päivänä 2001 oli sanomalehti Kalevassa edellä mainitun Jyrki Kuusiratin yleisönosastokirjoitus, joka oli vastine ainakin kahteen Kalevassa aiemmin esitettyyn mielipiteeseen:

Jari Elsilän pilapiirros sanomalehti Kalevassa. 

Fiktiota ruotsista  

Ruotsin valinnaisuuden perustelemiseksi on esitetty mitä erilaisimpia väitteitä. Ruotsin kieli on syypää esimerkiksi yliopisto-opintojen venymiseen. Tuottaahan kaksi opintoviikkoa ruotsia monelle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia selviytyä 160 opintoviikon opinnoista.
Kovin tuttu on myös väite, että pakkoruotsi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja näin estää muitten kielten oppimisen. 

Tähänastisista paras on kuitenkin tiistain yleisönosastokirjoitus Faktaa suomeksi. Erityisopettajan mukaan "pakkoruotsi" aiheuttaa oppimisvaikeuksien lisäksi myös itsetunto-ongelmia sekä kyvyttömyyttä ilmaista tunteitaan, minkä takia ei "kohteliasta kielenkäyttöä ole kuultu vuosikymmeniin". Aiheuttaako siis ruotsi myös kiroilua - suomeksi? Entä mitä kauheaa mahtaakaan aiheuttaa yliannostus? 

Pilapiirtäjä Jarin eli Jari Elsilän pilapiirroksen kuvateksti "Pakkoruotsin rinnalle on saatava pakkosuomi" ei liittyne Jyrki Kuusiratin mainitsemaan yleisönosastokirjoitukseen "Faktaa suomeksi", koskapa pilapiirroksen kuvakaapattu lehtijuttu "Osa pojista ei opi kirjoittamaan peruskoulussa" on julkaistu Helsingin Sanomissa kymmenen vuotta myöhemmin, huhtikuussa 2011.

Rockmusiikin ja pakkoruotsin lisäksi myös puhelinmyynti puhuttaa. Keskiviikkona, 31. heinäkuuta 2002 oli Kalevassa seuraavanlainen, Jyrki Kuusiratin ilmeisen aitoon lauantaiaamun kokemukseen perustuva Lukijan mielipide:

Puhelinmyyntiä  

- B-lehdistä N.N., hyvää huomenta! 

- Kiitos, mutta emme osta mitään. 

- Mutta mahtaako M.M. olla paikalla? 

- Hänkään ei osta mitään. 

- Kiva, kun osaat puhua toisen puolesta. 

- Kyllä osaan, Näin on sovittu. 

- No, mukavaa päivänjatkoa! 

Kiva, kun soitit kotiini lauantaiaamuna! 

Tätä lyhyttä ja ytimekästä yleisönosastokirjoitusta seurasi varsin mittava yhteiskunnallisen keskustelun vyöry. Heti seuraavana päivänä, torstaina 1.8.2002 Oulu-lehti käsitteli lehtimyyjiä ja puhelinmarkkinointia pääkirjoituksessaan "Tilaat tai itket ja tilaat". Näkökulmansa lopuksi Oulu-lehden Virpi Hauhia kirjoitti:

Olen ilmoittanut itseni puhelinmarkkinoinnin estolistalle ja suosittelen sitä kaikille puhelinmarkkinointiin kyllästyneille. Vaikka se ei välttämättä poista kaikkia häirikkömyyjiä, eliminoi se ainakin suurimman osan. Toinen keino on heittäytyä todella tylyksi ja lyödä luuri korvaan heti kun kuulee, että kyseessä on lehtimyyjä. Varo vain, ettet jää kuuntelemaan. 

Kalevan Lukijan mielipiteessä oli perjantaina 2. elokuuta - kuin sattumalta juuri Kuusiratin syntymäpäivänä - yleisönosastokirjoitus "Yksi soitto riittää". Mielipidekirjoituksensa loppuhuipennukseksi Kempeleen Kai Tuominen kirjoitti:

Vain yhdellä puhelinsoitolla voi estää niin hyvin asialliset kuin - herätys, puhelinmyyjien kouluttaja - asiattomat puhelinmyyntiyritykset. Yksi kouluttamaton puhelinmyyjä tuhannenviidensadan joukossa on liikaa. 

Sunnuntain 4. elokuuta 2002 Kalevassa oli juttu "Puhelinmyynti ärsyttää monia kuluttajia - Markkinointi saatetaan pukea voittojen tai markkinatutkimusten muotoon", jonka yhteydessä oli myös henkilöjuttu "Asiakkaalle pitää jäädä hyvä mieli". Niin sitä pitää!

Eikä tässä vielä kaikki! Maanantain 5. elokuuta 2002 Kalevassa oli minigallupin Ärsyttääkö puhelinmyynti? tulokset: 112 vastaajasta 76 prosenttia oli vastannut, että ärsyttää.

Martti Servo & Napanderin sanoin: vaikuttamalla vaikutat! 

4. adventtisunnuntaina: keskiolut R-kioskeihin!

Eilen eli lauantaina - sapattina, tuomaanpäivänä ja talvipäivänseisauksena - pysähdyin mennen tullen Neste Oil Revonlahdella, joka aiemmin tunnettiin Taukokartanona. Entisestä Taukokartanosta ostin mennessäni bensiiniä, tuulilasinpesunestettä, Revonlahti-postikortteja, kahvit ja Martti Lutherin (1483-1546) Ison katekismuksen.

Iso katekismus oli tietysti aivan pakko ostaa, koska sitä myytiin huoltoasemalla. Huoltoasemalla! Tosin tuolla huoltoasemalla myydään erilaisten huoltokirjojen, koirakirjojen, kissakirjojen, sotakirjojen ynnä muiden ohella myös virsikirjoja.

Mutta keskiolutta siellä ei myydä. Syyt ovat mitä luultavimmin uskonnolliset.

Me muistamme Pertti Jarlan (s. 1971) Fingerpori-sarjakuvan, jossa vanha herra sanoo: "Minä en nauti alkoholia uskonnollisista syistä -- vaan ihan muista syistä."

Suloisessa Suomessamme on ainakin kolme huoltoasemaa - Neste Oil Revonlahti Revonlahdella ja Jari-Pekan liikenneasemat Hankasalmella, Hartolassa ja Joroisissa - joissa myydään polttoaineita ja tuulilasinpesunestettä, mutta ei myydä liuottimista sitä kaikkein tärkeintä: keskiolutta.

Suomalainen alkoholinkuluttaja, kuningaskuluttaja, joka janoaa kaljaa ja kalmariinia, on hätää kärsimässä ja kuivin suin. Huolto ei pelaa.

Me, jotka olemme tarpeeksi vanhoja, muistamme iloisen 1980-luvun ja suomalaisen rock-väen, muun muassa Sleepy Sleepersin sekä musiikki- ja mielipidelehti Uuden Laulun ja pilalehti Pahkasian huumorimielisen kampanjan Keskiolut R-kioskeihin - eikä siinä tainnut olla edes huutomerkkiä.

Vaikka kampanja tehtiin huumorimielessä ja "(t)uohon aikaan ajatusta keskioluen saannista kioskeista pidettiin mahdottomana", niin siinä sitten ennen pitkää kuitenkin kävi, että toiveista tuli totta ja keskiolut saatiin R-kioskeihin ja kaikkialle muuallekin. Keskiolut saatiin joka paikkaan.

Tarinan opetus: varo mitä toivot - voit saada sen.

Mitä sinä toivot? Mitä sinä haluat saada? Entä mitäpä minä?

Raitista joulua - edes lapselle!

"Neljän kuninkaan kirjat ja kalmariinin kirot"

Sosiaalisessa mediassa - ainakin Facebookissa - on meitä aikaansa ja varsinkin mennyttä aikaa seuraavia, huolestuneita kansalaisia paljon puhututtanut kalmariini. "Varokaa Kalmariinia sillä sen seurauksena on miesmurha toisensa jälkeen." 

Varokaa Kalmariinia! 

Mitä tässä pitää varoa? Kalmariini - mitä se on? Liittyykö kalmariini jotenkin kalmaan eli kuolemaan muutenkin kuin sillä, että "sen seurauksena miesmurha toisensa jälkeen"?

Samaa kalmariinia ihmettelee myös nimimerkki tahi etunimi Anneli blogikirjoituksessaan Kalmariinia eli ennenkin hölmöiltiin. Anneli olettaa, että kalmariini oli syystä tai toisesta, tavalla tai toisella sahtia tai sitä väkevämpää.

Vastaus kalmariinia koskevaan kysymykseen löytyi Kalle Kallion pro gradu -tutkielmasta Nurmeksen ja Suupohjan rautateiden rakentajat 1907 - 1913 (2002) ja sen tapainturmelusta kuvaavasta alaluvusta Neljän kuninkaan kirjat ja kalmariinin kirot. Kalle Kallio on "isä, museomies, pasifisti ja monenmoista muutakin", tuplamaisteri ja historian jatko-opiskelija, jonka juuret "risteilevät mentaalisesti jossain Keravan, Helsingin ja Etelä-Pohjanmaan välisillä rataosuuksilla".

Neljän kuninkaan kirjoilla tarkoitettiin tietysti pelikortteja. "Kortinpeluu kuului Suomessa viattomiin mutta erittäin yleisiin rikoksiin, joista sanomalehdet toistuvasti kirjoittivat tuomitsevaan sävyyn. Neljän kuninkaan kirjoja katseltiin kesällä metsissä ja jokirannoilla, talvella korttiringit kokoontuivat saunoissa."

"Korttipelin ohella myös luvattomia nurkkatansseja moralisoitiin toistuvasti. [ -- ] Juoppouden lisäksi niissä kiroiltiin, käyttäydyttiin säädyttömästi ja tapeltiin. [ -- ] "Radanrakentajat juopottelivat sunnuntaisin nurkkatanssien lisäksi pienemmissä ryyppyporukoissa saunoissa, riihissä tai kortteerissa. Kaupungeissa pääsi myös ravintolaan. Työmaajuopottelu oli tavallista, vaikka työnantaja ei sitä hyväksynytkään."

Alkoholia juotiin ja juopoteltiin myös muualla kuin edellä mainituissa nurkkatansseissa, pienemmissä ryyppyporukoissa ja kaupunkien ravintoloissa: "Yhdistysten järjestämiin iltamiin monet tulivat säännöllisesti juopuneina ja talkoissa oli viinaa tarjolla." Myös viinan kotipoltto ja salapoltto sekä laiton myynti ja maahantuonti olivat tavallisia.

Kaikki nämä olivat - ja ovat - kalmariinin kiroja. Kalmariini oli - Kalle Kallion pro gradu -tutkielman mukaan - negatiivinen kiertoilmaus alkoholille. 

Pyhitä lepopäivä

Paljon puhutaan siitä, ettemme enää osaa tehdä eroa arjen ja pyhän välillä. Koska meitä ei näy sunnuntaiaamuna Herran huoneessa, tuomitsemme paitsi itsemme myös lähimmäisemme ja ajattelemme, että ”niin on, jos siltä näyttää”.

Suomalainen kristillisyys on usein kotien kristillisyyttä. Koska me emme tätä näe, me helposti ajattelemme, ettemme me ole kunnon kristittyjä. Kristillisyytemme pysyy piilossa.

Mutta sapatin me sentään osaamme pyhittää – vieläpä osin juutalaisin menoin.

Kun perjantaina on töitten jälkeen käyty tavaratemppelissä ostamassa ainakin perjantaipullo ja tultu kotiin, ”perheen isä lukee ylistyslaulun emännälle, vanhemmat siunaavat lapset”. Sitten nostetaan viinilasi ja syödään ja lauletaan ”perinteisiä sapattilauluja. Samalla kun katsotaan taaksepäin aina maailman luomiseen asti, osoitetaan eri tavoin (levolla, hyvällä ruoalla, laululla), että tämä päivä on esimakua tulevasta messiaanisesta ajasta”. (Karl-Johan Illman, ”Juutalaisuus”, Uskonnot maailmassa, WSOY 1999.)

Siinä se sitten sapatin aloitus menee perjantaipulloa kallistellessa, vaimoa kehuessa ja menneitä kaivellessa. Apostoli Paavalin ohjeen mukaan isäntä ei ”enää juo pelkkää vettä”, vaan kossun ja kaljan lisäksi ”vähän viiniäkin” (1. Tim. 5:23).

Tämän juutalais-kristillisen sekamelskan jälkeen ”seuraavana päivänä” – isä Raimo Kiiskistä (Kaleva, lauantaina 2. toukokuuta 1999) lainatakseni – ”ei enää ole hyvä mieli onnistuneitten juhlien johdosta, vaan edessä on katumus ja häpeä”.

Sapatti meneekin sitten perheenpään lepäillessä, koska ei silloin pysty ruuan ja vaatteiden valmistukseen, asunnon rakentamiseen ja kunnossapitoon, tavaroiden tuotantoon ja kuljetukseen eikä kaupankäyntiin. Eikä kotoakaan pysty poistumaan yhtään mihinkään – ei edes synagogaan, mikä näin diasporassa, pakanain keskellä, olisi muutenkin äärimmäisen vaikeaa.