Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wagner. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wagner. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2016

Uuden musiikin historia: Kurt Weill

WEILL, KURT Julian (1900–1950) 

  • saksalainen säveltäjä, Yhdysvaltain kansalainen vuodesta 1943 
Kurt Weill
  • 1900 syntyy Dessaussa, Keski-Saksassa juutalaisen seurakunnan kanttorin poikana 
  • 1915 paikallisen oopperan kapellimestarin oppilaaksi 
  • 1918 Berliinin musiikkikorkeakoulussa opiskeli vain vuoden - opettajanaan mm. Engelbert Humperdinck 
  • 1919 Dessaun teatterin harjoituspianistina 
  • 1920 Lüdenscheidin oopperan musiikillisena johtajana 
  • 1921–1924 Preussin taideakatemiassa Ferruccio Busonin oppilaana 
  • 1923 Georg Kaiser, ekspressionistinen näytelmäkirjailija yhteistyökumppaniksi seuraavaksi lähes kymmeneksi vuodeksi 
  • 1925 musiikillinen käänne - jälkiwagneriaanis-Busoni-Schönberg-ym.-vaikutteisesta musiikista ulos, esikuvaksi rahvaan musiikki 
  • 1927–1930 Bertolt Brecht, kirjailija yhteistyökumppanina - osin vielä vuoteen 1943 
  • 1933 muuttavat Saksasta Ranskaan - vaimo Lotte Lenya, näyttelijä ja laulaja - Gestapo tuhoaa kaikki hänen kotiinsa jääneet sävellykset 
  • 1935 muuttavat Yhdysvaltoihin 
  • 1950 kuolee New Yorkissa 

Eurooppa 

  • modernit, poliittisvallankumokselliset näyttämöteokset 
  • vokaali- ja näyttämömusiikkia 
  • "En etsi uutta teoriaa, vaan uutta yleisöä." 
  • Gebrauchsmusik l. käyttömusiikki (Hindemith
  • Zeitoper l. aikalais-, ajan ooppera 
  • järkevä ja käyttökelpoinen Misuk l. misuukki (Brecht) 
  • korosti epäkriittisesti hyväksyttyjen muotojen tyhjyyttä ja sisällyksettömyyttä 
  • perinteisen oopperan parodiointi 
  • falskit sävelet 
  • epäsymmetriset fraasit 
  • odottamattomat tauot 
  • raaka soitinnus 
  • uusi laulumuoto song - vaikuttajinaan shimmy ja tango, arkkiveisut, koraalit, oopperakliseet, katulaulut ja kahvilamusiikki 

Amerikka 

  • pyrki kohottamaan viihdemusiikin tasoa 
  • onnistui luomaan Broadwaylla uuden uran 
  • vaikka päämäärät olivat kaupalliset, suosi kantaaottavia aiheita 

näyttämöteoksia, mm. 

kuoro- ja yksinlauluja 

orkesteriteoksia, mm. 

sunnuntaina, toukokuuta 03, 2015

Sunnuntai-iltana: Saturnuksen renkaat

Sunnuntaina 19.4.2015 linja-automatkalla Rovaniemeltä Kemiin luin loppuun W. G. Sebaldin Saturnuksen renkaat - Pyhiinvaellus Englannissa (1995, suom. 2010) - kirjan, joka lukee meitä.

Saturnuksen renkaissa on paljon enemmän musiikkia kuin tähtitiedettä: iltamusiikkia, oopperamusiikkia, sotilasmusiikkia, surumusiikkia kuolon kohdatessa, sellomusiikkia, pianomusiikkia ja oratoriomusiikkia, ooppera-alkusoittoja, marsseja ja hautajaisissa soitettu pavane, sotilasmarsseja ja surumarssi. Saturnuksen renkaissa kuuluu ilta ja yö, ja myös kuolema on läsnä.

Saturnuksen renkaitten musiikista saisi aikaan kokonaisen konsertin, joka sopisi kaikkein parhaiten puhallinorkesterille tai sotilassoittokunnalle. Sovituksia ja soitinnuksia on sopivasta sellomusiikista ja pianomusiikista yllin kyllin.

Myöskään musiikillisia anakronismeja ei kannata pelätä (siis sitä, että kaikki ne nimettömäksi jääneet musiikkkappaleet eivät välttämättä ole nimenomaisen, romaanissa kerrotun aikansa hengentuotteita) jos konsertista haluaa sopusuhtaisen kokonaisuuden, varsinkin kun "Sebald jättää lukijan epävarmuuteen siitä, mikä on faktaa mikä fiktiota". Eikä vihoviimeiseksi kannata valita Messiaan Hallelujaa, jos haluaa toivottaa iltamusiikkia kuuntelemaan tulleille hyvää yötä ja "levolle päästyäsi nuku hyvin".

Yksityiskohta kirjan Saturnuksen renkaat kannesta. 

Musiikkia W. G. Sebaldin romaanista Saturnuksen renkaat 

ja puheen jälkeen, sanoi Frederick Farrar, eräs pikkukadetti nimeltä Francis Browne, jota en vielä tänä päivänäkään ole unohtanut, puhalsi trumpetillaan iltasoiton (62).
  • iltasoitto 
torvisoittokunta parhaillaan soittaa iltaserenadina Tannhäuser-alkusoittoa (130). 
En enää tiedä, miksi silloin aikoinaan yleensä matkustin Waterloohon. Mutta sen muistan, että bussipysäkiltä kuljin pitkin peltoaukeaa ja ohi hökkelimäisten mutta silti korkeiden talojen kohti muistopaikkaa, jossa oli pelkkiä matkamuistokojuja ja halpoja ravitsemusliikkeitä. Kävijöistä ei näkynyt jälkeäkään sinä lyijynharmaana joulunaluspäivänä, ymmärrettävää kyllä. Ei edes ainuttakaan koululuokkaa. Mutta ikään kuin kaikkea autiutta uhmaten marssi paikkakunnan muutamalla harvalla kujalla Napoleonin aikaisiin asuihin sonnustautunut joukko rumpujaan ja torviaan soittaen (142–143). 
Ei kuulunut viimeistä huokausta, ei viimeisiä sanoja eikä viimeistä toiveikasta pyyntöä: Lend me a looking glass; if that her breath will mist or stain the stone, why, then she lives. Ei, ei mitään. Kaikki oli hiljaista ja mykkää. Sitten hiljaa, kuin aavistuksena, surumarssin säveliä (195). 
  • surumarssi 
kuolemanhiljainen alkutalven kuva, joka saa minut joskus ihmettelemään, mahtoiko se sittenkin olla aistiharhaa, etenkin kun kuvaamattoman tyhjyyden keskeltä luulen kuulevani Taika-ampujan alkusoiton viime tahdit ja sitten gramofonineulan päivä- ja viikkokausia jatkuvan raapivan äänen (201). 
Siellä isä istuu aivan liian matalalla jakkaralla harjoittelemassa sellonsoittoa, ja isoäiti makaa juhlapuvussaan korkean pöydän päällä (202). 
  • sellomusiikkia 
Syksyllä 1877 hän matkusti vielä kerran Lontooseen katsomaan Taikahuilun esitystä (229–230). 
Päivä päättyi useimmiten musiikkihetkeen. Kun sisällä talossa jo alkoi hämärtää mutta ulkona läntinen taivas vielä valaisi puutarhan, soitti Charlotte jonkin osaamansa kappaleen, ja varakreivi, appuyé au bout du piano, kuunteli vaiti (280–281). 
  • pianomusiikkia 
Silloin voi kuulla rumpujen pärinän, trumpettien fanfaarit ja luihin ja ytimiin käyvät komentoäänet, joissa ääni lähes sortuu. Sentinelles, prenez garde à vous! (286–287) – Vartiosotilaat, asento! 
Nainen, josta oli näin huolehdittu, oli nimeltään Sarah Camell, ja hän oli kuollut 26. lokakuuta 1799. Hän oli Ditchinghamin lääkärin puoliso ja lienee siten kuulunut Ivesin perheen tuttavapiiriin, lienee jopa todennäköistä, että Charlotte vanhempineen oli läsnä hänen hautajaisissaan, saattoipa kenties soittaa fortepianolla pavanen (291). 
Toinen yksityiskohta kirjan Saturnuksen renkaat kannesta. Kuva: Maailmankirjat
Tämän iltamusiikin jälkeen on hyvä nukkua hyvin ja levollisesti. Hyvää yötä!